Kustannusosakeyhtiö Tammi,
Lähetin teille esikoiseni tämän vuoden alussa vakuuttuneena siitä, että Tammi olisi yksi Suomen parhaimmista kustantamoista. Samoihin aikoihin lähetin saman käsikirjoituksen myös Otavalle ja Gummerukselle, jotka toimittivat minulle vastauksensa lupaamansa aikavälin sisällä. Teiltä kirjettä ei kuulunut, vaikka sivuillanne lupaatte toimittaa vastauksenne ”viimeistään noin kuuden kuukauden kuluessa”.
Kuusi kuukautta meni ja kesä vaihtui syksyksi, mutta vieläkään posti ei tuonut käsikirjoituksestani minkäänlaista viestiä. Kahdeksan kuukauden jälkeen päätin lopulta soittaa ja kysyä jonkinlaista väliaikatietoa käsikirjoitukseni tilanteesta. Kustantamonne edustaja päätteli, että käsikirjoitukseni oli otettu sivuun, sillä muussa tapauksessa olisin saanut vastauksen jo ensimmäisen kuukauden kuluessa. Tämän sanottuaan hän lupasi lähettää asiasta tiedustelun ja ottaa minuun yhteyttä myöhemmin.
Olin toiveikas, mutta varovainen odotuksissani. En missään vaiheessa uskaltanut unelmoida kustannussopimuksesta, mutta ajatus henkilökohtaisemmasta vastauksesta tuntui ensimmäistä kertaa olevan aivan ulottuvissani. Mutta luvattua yhteydenottoa ei kuulunut, ei kirjettä eikä sähköpostia.
Lopulta soitin toistamiseen sille henkilölle, jolle puheluni oli ensimmäisen kerran yhdistetty ja tiedustelin käsikirjoitustani uudelleen. Tällä kertaa minulle kerrottiin, että käsikirjoituksia oli käyty vastikään läpi eikä minun esikoistani ollut katsottu julkaisuohjelmaan sopivaksi. Kustantamonne edustaja joutui kuitenkin perumaan sanansa tarkistettuaan päätöksen rekisteristänne. Kirjani olikin luvussa.
Olin tiedosta kieltämättä todella riemuissani ja toistelin ajatusta mielessäni herkeämättä. Luvussa, minun esikoiseni... Ajan kuluessa riemuni kuitenkin vaihtui epäilyksen tunteisiin ja aloin jälleen pelätä pahinta. Ehkä kirjani oli sittenkin unohtunut kustannustoimittajalta lukemattomien käsikirjoitusten pinon pohjimmaiseksi tai hukkunut jonnekin toimiston uumeniin.
Kun toisesta soitostani oli kulunut kuukausi, päätin ottaa yhteyttä kolmannen ja viimeisen kerran. Tällä kertaa pyysin saada puhua toisen henkilön kanssa, koska aiemmat yhteydenottoni eivät olleet johtaneet mihinkään kunnolliseen lopputulokseen. Parannusta ei kuitenkaan tapahtunut. Toinen kustantamonne edustaja selitti, että meneillään oleva tilanne, joka oli ollut mediassakin näkyvästi esillä, oli hidastanut käsikirjoitusten käsittelyä. Jäin siihen ymmärrykseen, että kustantamonne edustaja tarkoitti ”tilanteella” WSOY:n siirtymistä Bonnierin omistukseen ja Anne Valstan toimitusjohtajuuden jakautumista kahden kustantamon kesken. Olin ihmeissäni ja pidin selitystä kummallisena.
Kolmannen soittoni jälkeen minulle luvattiin lähettää sähköpostia, jota ei tietenkään koskaan tullut. Vähitellen menetin kaiken uskoni kustantamoanne kohtaan enkä uskonut kuulevani teistä enää koskaan mitään kunnes sitten muutaman viikon päästä posti toi minulle kirjeen. Kun näin kuoressa yrityksenne kirjavan logon, ymmärsin lopultakin saaneeni vastauksen, jonka tuloa oli odottanut jo melkein vuoden.
Kirjeessänne tervehditte minua ja väititte minun lähettäneen kustantamoonne lastenkirjan. Kirjani nimestä oli puolestaan kirjoitettu vain ensimmäinen sana, mikä teki ensimmäisestä virkkeestä kovin keskeneräinen oloisen. Jälkimmäisen virheistä voi helposti laittaa kiireen ja huolimattomuuden piikkiin, mutta mitä sanotte ensimmäisestä? Minä en nimittäin lähettänyt teille lastenkirjaa vaan monta sataa sivua pitkän romaanin, jonka sisältöä ei voi missään tilanteessa kuvata lapsille sopivaksi. Jos kirjeen allekirjoittanut kustannustoimittaja olisi edes vilkaissut käsikirjoitustani, hän olisi voinut helposti todeta sen itsekin.
Kaikesta toiminnastanne välittyi harvinaisen välinpitämätön kuva. Asenteenne oli piittaamaton, lupauksenne yhteydenotoista valheellisia ja lopullinen vastauksenne viimeistelemättömyytensä lisäksi virheellinen. Viestinnässännekin oli ongelmia. Tieto ei tuntunut kulkevan kustantamonne sisällä yhtään sen paremmin kuin sieltä ulos.
Kirjeenne lopussa kiititte minua luottamuksesta. Jos luottamusta joskus oli, kirjeen lukemisen jälkeen siitä ei ollut jäljellä enää mitään. Olisin toivonut teidän tutustuvan käsikirjoitukseeni, mutta kirjeenne todisti, ettette niin tehneet. Tämän kaiken luettuanne ymmärrätte varmaan, miksi en tule enää jatkossa lähettämään käsikirjoituksiani teidän arvioitavaksenne.
Satakieli
