tiistai 30. maaliskuuta 2010

Järjestys ennen kaikkea

Käsikirjoituksen viimeisessä työvaiheessa eli viimeistelyssä oikeat työkalut nousevat keskeiseen asemaan. Ensisijaisin työvälineeni ovat edelleen aivot, mutta heti toisena tulee muistikirja. Ilman jatkuvaa muistiinmerkitsemistä unohdan väistämättä mitä minun piti vielä korjata ja mistä kohtaa. Vaikka yritänkin edetä johdonmukaisesti alusta loppuun, aika ajoin tulee vastaan kohtia, jotka eivät antaudu korjattaviksi siinä järjestyksessä kuin olen suunnitellut. Toinen huomionarvoinen asia on jo korjattuihin lukuihin tulevat lisäykset tai muut painotukset.

Viimeistely on epäilemättä romaanin kirjoittamisen monimutkaisin vaihe ja siksi työ on syytä pitää hyvässä järjestyksessä. Mainitsin muistikirjan toisiksi tärkeimpänä työvälineenäni, mutta tällä kertaa en tarkoita tavallista muistikirjaa vaan Office 2007 mukana tullutta OneNotea. Kirjoittajatreffien Jenni käsitteli muistikirjaohjelmaa helmikuussa ja kirjoitus kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa. Ilman tuota juttua en olisi varmaan koskaan löytänyt koko ohjelmaa ja päässyt nauttimaan sen erinomaisista ominaisuuksista.

Parasta OneNotessa on sen helppous. Käyttöohjeen lukeminen on siis pelkkä muodollisuus, jos on tottunut käyttämään Microsoftin ohjelmia. OneNote on ikään kuin sähköinen kansio värikkäine välilehtineen. Välilehdille voi antaa nimiä ja niiden väliin voi liittää haluamansa määrän sivuja. Myös sivuille annetaan otsikot mikä tietysti helpottaa oikeiden asioiden löytymistä.


Olen luonut muistikirjaani kolme välilehteä, joista ensimmäisenä on ”Klassikko nro1” (ts. romaanini oikea nimi). Tämän välilehden alle olen luonut oman sivun romaanin jokaiselle luvulle. Toinen välilehti on nimeltään Henkilöt ja sen alta löytyy liuta henkilöiden nimen mukaan otsikoituja sivuja. Kolmas osio on nimeltään Miljöö ja se sisältää muutamaan keskeiseen tapahtumapaikkaan liittyvää materiaalia. Kätevää! Välilehtiä ja lukuja voi lisätä sitä mukaa kun niitä tarvitsee. Viimeisenä välilehtenä on tuleva romaanini, johon aion paneutua heti, kun saan esikoisen käsistäni.

Nykyään olen ottanut tavaksi käynnistää OneNoten samalla kun käynnistän Wordin varsinaisen tekstitiedoston. Muistikirjaohjelma tekee mahdolliseksi sen, että ideat lajittuvat heti oikeisiin lokeroihinsa eikä tila lopu missään vaiheessa kesken. Jos en heti osaa määritellä mihin paikkaan merkintä olisi hyvä sijoittaa, voin liittää sen pikamuistiinpanoihin. Painike löytyy ohjelman vasemmasta alakulmasta. Ajatukset on joka tapauksessa parasta kirjata ylös heti kun ne tulevat. Niillä on nimittäin paha taipumus unohtua.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Mietteitä kirjoitustauon jälkeen

Väitän, että kirjoittaja tietää usein tiedostamatta mikä hänen kirjoittamiselleen on parasta. Minä tarvitsin hetken hengähdystauon, vaikken alun perin tehnyt päätöstä tarkoitushakuisesti. Tauko oli lähinnä ikävän elämänvaiheen seurausta, jolloin tuntui vaan luontevammalta olla kirjoittamatta. Samalla tarinakin jäi mielestä enkä ajatellut enää tekstin korjailemista tai muita vaihtoehtoisia ratkaisuja. Annoin tarinan ja itseni levätä.

Yleisesti ottaen kirjoitustauot voivat olla joka tuhoisia tai täysin välttämättömiä. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että tauon jälkeen huomaa, että teksti onkin surkeaa tai että tarina keskeneräinen tai muuten ongelmallisempi kuin aiemmin ajatteli. Jollekin voi käydä niinkin, ettei kirjoittaminen paussin jälkeen ota ollenkaan sujuakseen. Olen joskus lukenut joistain, että toisten kirjoittajien täytyy kirjoittaa säännöllisesti, että taito pysyy hyppysissä eikä katoa minnekään kesken kaiken.

Minä pelkäsin kaikkein eniten sitä, etten osaisi tauon jälkeen enää kirjoittaa tai etten jaksaisi enää innostua tarinastani. Molemmat pelot osoittautuivat onneksi turhiksi. Tauko teki minulle parempaa kuin uskoinkaan eikä oikean kirjoitustyylin löytyminen vienyt lopulta kauempaa kuin yhden illan. Tekstin ja vuorosanojen rytmi tuli nopeasti tutuksi eikä sen jälkeen ollut vaikea ryhtyä lisäilemään lauseita rivien väliin. Sanat alkoivat taas virrata ja mieli täyttyä tarinan herättämistä kuvista.

Oman tekstin lukeminen pitkän tauon jälkeen oli yhtäaikaisesti outoa ja tavattoman jännittävää. Ajoittain tuntui jopa siltä, että olisi lukenut jonkun toisen tekstiä tai ihan oikeaa romaania, vaikka tarina olikin tuttu ja tiesin koko ajan mitä oli tulossa. Silti onnistuin tarkkailemaan tapahtumia ja henkilöitä juuri niin ulkopuolisena kuin ylipäätään on mahdollista. Tästä syystä sain siis monta kertaa yllättyä henkilöideni hyvistä vastauksista ja dialogin käänteistä, jotka veivät tarinaa juuri sinne minne pitikin.

Kun myöhemmin ajattelin asiaa, ymmärsin, että olin onnistunut vieraantumaan omasta tekstistäni. Olin vieraantunut sopivasti, mutta en liikaa. En kuitenkaan enää muistanut lukuja niin hyvin kuin aiemmin, muutama kuukausi sitten. Silloin muistin pitkiä pätkiä ulkoa lähes sanatarkasti ja tekstiä lukiessa minun oli helppo tietää ennalta mitä repliikkejä oli tulossa. Ei mikään ihme, että kyllästyin.

Tauon jälkeen tunnen itseni kirjoittajana jälleen hieman paremmin. Nyt tiedän, että minulla on taipumus työlääntyä tekstiin, jos se lakkaa yllättämästä minua. Tiedän myös sen, että siinä vaiheessa kun kirjoittaminen alkaa tökkiä ja muuttuu hitaaksi, olen vaarassa sairastua tietokonehalvaukseen. Nyt tunnen olevani taas lähellä entistä kirjoituskuntoani, vaikka käynnistyminen ja vauhtiin pääsy vie aina oman aikansa. Odottelun aika on joka tapauksessa nyt ohi. Satakieli on siivillään ja lentää.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Oikean olotilan odotusta

Takana on pitkä kirjoittamaton kausi. Syy tähän piilee henkilökohtaisessa elämässäni, jota ovat viime viikkoina runnelleet erinäiset ikävyydet. Eilen minusta alkoi taas pitkästä aikaa tuntua siltä, että voisin lähiaikoina alkaa perehtyä ”klassikoihini”. Avasin jättitiedostoni ja lueskelin käsikirjoitusta sieltä täältä ja tarkastelin lukua, jonka korjaaminen oli viimeksi jäänyt kesken. Olin varautunut samoihin negatiivisiin ajatuksiin, jotka alkoivat tulla alkuvuodesta jo liiankin tutuiksi, mutta toisin kävi. Teksti yllätti minut olemalla parempaa kuin muistinkaan.

Kirjoittavan elämä osaa sitten olla ailahtelevaista! Muistan vielä liiankin hyvin ajanjakson, jolloin pidin tekstiäni todella surkeana ja ala-arvoisena. Aika karmaiseva tuomio, vai mitä sanotte? Tuskin yksikään kriitikko voisi antaa tekstistäni murskaavampaa kritiikkiä kuin minä itse annan itselleni pahimpina päivinäni. Vasta nyt ymmärrän miten epäoikeudenmukainen olen ollut ja pyydän itseltäni nöyrimmästi anteeksi. En olisi saanut olla niin jyrkkä ja ehdoton. Omaa tekstiään ei missään nimessä saisi lytätä ilman kunnon perusteluja.

Pitkän tauon jälkeen osasin silmäillä tekstiäni jokseenkin puolueettomammin. Tietysti ne kohdat, jotka vaativat korjauksia, vaativat niitä edelleen, mutta tauon jälkeen tekstin editointi tuntui jotenkin paljon helpommalta. Kirjoitin pari kohtaa uudelleen ja viilailin muutamaa repliikkiä, mutta en päässyt vielä oikein vauhtiin. Olotila ei ollut kohdallaan ja ajatukset harhailivat. Kirjoittaminen ja myös viimeistely vaativat omanlaisensa mielialan. Jos päässä pyörii liikaa muita ajatuksia, oikea tunnelma jää helposti tavoittamatta. Silti minulle jäi tekstistä hyvä tunne. Se etenee ja suorastaan vaatii lukemaan lisää.

Toivon, että ajatukseni rauhoittuvat pian ja elämä palaa takaisin normaaleihin uomiinsa. Mikään ei ole kirjoittamisen kannalta suloisempaa kuin yllätyksetön ja tasapaksu arki. Kuulostaako tylsältä? Kuulostakoon. Juuri sitä minä kaipaan nyt enkä edes jaksa odottaa muuta. Toivon, että onnistuisin taas nivomaan kirjoittamisen osaksi päivittäistä elämääni. Myönnän, että tällä hetkellä kirjani maailma tuntuu epätodelliselta ja osin tavoittamattomalta, mutta se elää minussa vielä ja minä löydän sen uudelleen.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Blogi on tauolla

Blogissani on ollut viime aikoina hiljaista ja sama hiljaisuus jatkuu vielä noin kaksi viikkoa. Maaliskuun puolivälin jälkeen lupaan jälleen pyrähtää oksalleni pohdiskelemaan kaikkea kirjoittamiseen liittyvää ja kertomaan mitä klassikoilleni kuuluu. Tämä tiedoksi kaikille niille, jotka ihmettelevät minne olen kadonnut.