maanantai 24. tammikuuta 2011

Esikoinen on lentänyt pesästä

Nyt se on tehty. Olen toimittanut käsikirjoitukseni kahteen kustantamoon, jotka ovat tasavahvoja ehdokkaita salaisessa kustantamo-ohjelmassani. Viikonloppuna saavutin käsikirjoituksen alun uudelleenkirjoittamisessa vaiheen fine ja päätin, että nyt saa riittää. Jotenkin vain tiesin, että käsikirjoitus oli nyt tullut siihen pisteeseen, että sen työstämistä olisi ollut enää turha jatkaa pidemmälle. Tässä vielä kaikille kiinnostuneille kuva keltaiseen  silkkinauhaan sonnustautuneesta "klassikko nro 1:stä." Kustantamot saivat tosin vastaanottaa sen ihan sellaisenaan ja ilman koristeita. Tarina ja henki puhukoot puolestaan, jos ovat puhuakseen.


Nyt olen suunnattoman helpottunut ja tunnen itseni voittajaksi. Kirjoitin kirjan, mikä on unelmani jo monien vuosien ajan. Ja miten paljon kustantamon vastaus edes loppupeleissä merkitsee tai se tuleeko minusta kirjailija vai ei? Tällä hetkellä (ihme kyllä) asialla ei tunnu olevan juuri merkitystä. Minä olen suurimman tavoitteeni jo saavuttanut. Onnea minä!!!

16 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Onnea Satakieli! On todellakin jo voitto saada kirja valmiiksi. Se on minullakin tavoitteena vielä joskus, kunhan pääsen ensin alkuunkin ;)

Rooibos kirjoitti...

Onnea onnea!

Annika kirjoitti...

Wau! Upeeta! Sitä on syytä juhlia, julkaistiin kirja tai ei - tietenkin toivotaan, että tärppää!

Ahmu kirjoitti...

Hiphei!!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea, olet jo voittanut itsesi! Nyt vaan kärsivällistä odottelua. - U

hippiehurrey kirjoitti...

Onnea matkaan ja sinulle! *poksauttaa pullon auki*

Kustantamo-ohjelma kuulostaa todella hyvältä. Taidanpa laatia tähänkin firmaan sellaisen. :)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea! Toivotaan rahakasta sopimusta:)

Manna kirjoitti...

Onneksi olkoon! Kylläpä kässäriliuskapinosi näyttääkin kuvassa kauniilta ja paksulta.

Teresita kirjoitti...

Voi vau! Onpa hieno pino! Onnittelut! Firefox ja Safari ilmoittivat minulle tänään, että sähköpostiosoitteeni ei ole oikein, eli en päässyt liittymään lukijaksesi vieläkään, vaikka osoite oli taatusti oikein (pääsin päivittämään oman blogini..). Kokeilen vielä kertaalleen IE:n puolelta, kun sellaiselle koneelle pääsen. Olen kuitenkin päässyt lukijaksi jo moneen muuhunkin blogiin. Mutta ongelma ei ole sinun eikä muutenkaan iso, päivityksesi näkyvät minulle tuolla blogrollissa, joten pysyn kyllä kärryillä mitä täällä tapahtuu ;)

Satakieli kirjoitti...

Helille: Kiitos! Kirjan kirjoittaminen on valtava urakka, mutta kaiken vaivan arvoinen. Ainakin tietää tehneensä jotakin elämässään. Toivottavasti pääset omassa projektissasi alkuun mahdollisimman pian! Minulla ainakin oli kaikkein hauskinta silloin, kun kirjoitin romaanin ensimmäistä raakaversiota. Siinä vaiheessahan kaikki ideat ovat vielä hyviä ja tervetulleita.

Rooibokselle: Kiitos, onneakin tarvitaan! Toivon, että kustannustoimittajalla on hyvä päivä silloin kun hän päättää tarttua esikoiseeni. Jos nimittäin aamu on mennyt pieleen, tuollainen pino paperia voi tuntua pelkältä kiusanteolta.

Annikalle: En ole vielä oikein osannut juhlistaa tätä saavutusta. Käsikirjoitus matkaa vielä ainakin yhteen kustantamoon, kunhan teen lopullisen päätökseni siitä mikä se on. Sitten viimeistään pitää korkata se kuohuviinipullo.

Ahmulle: Jee!

U:lle: Kiitos, rakas U! Olet ansainnut paikkasi omistuskirjoituksessa, kävi miten kävi!

Hippiehurreylle: Hyvä, että joku poksauttaa pullon puolestani, kun en itse ole siihen vielä pystynyt. Kustantamo-ohjelmaa voin suositella lämpimästi. Mielestäni se on erinomainen vastaveto kustannusohjelmalle. Täytyyhän meillä kirjoittajillakin olla jotakin päätösvaltaa, edes sen verran että voimme sanoa toisille kustantamoille ”Ei kiitos!”

Anonyymille: Heh, heh. Ainahan toivoa voi, vaikka ihan niin pitkälle en suostu vielä ajattelemaan. Hyppisin kattoon pelkästä palautteestakin.

Mannalle: Kiitos, kiitos! Kässärin printtaamiseen meni yli puoli tuntia, vaikka printterini on suhteellisen nopea. Ehdin jo moneen kertaan miettiä, että eikö se kässäri koskaan lopu. Printterikin vaati tasaisiin väliajoin lisää paperia ja huokaili ja höyrysi kaikilta sivuiltaan. Hyvä, että se kuitenkin selviytyi ehjänä tunnin kestäneestä kiirastulestaan. Se olisi varmaan posahtanut, jos en olisi antanut sille aikaa jäähtyä ensimmäisen printtauksen jälkeen.

Teresitalle: Kiitos sinullekin! Ja ei tosiaan haittaa, jos ei lukijaksi ilmoittautuminen onnistu. Ajaahan blogroll käytännössä ihan saman asian. Blogger nyt vain temppuilee toisinaan. Esimerkiksi minulla oli suuria vaikeuksia vastata omaan kustantamokyselyyni ja sain ääneni läpi vasta kolmannella yrittämällä. Kumma juttu.

Lopuksi vielä iso kiitos kaikille yhteisesti! On aivan ihanaa, että näin moni kommentoi! Tällaiset käänteet ovat isoja asioita pienten Satakielien elämässä. Kun printtasin sunnuntai-iltana käsikirjoitukseni lopullisen version ja pitelin sitä ensi kertaa kädessäni, olin todella liikuttunut. Itkuhan siinä tuli, vaikka ihan lyhyt sellainen.

isopeikko kirjoitti...

Hyvä siä :) On oikein olla tyytyväinen.

Satakieli kirjoitti...

Kiitos Peikko!

jl kirjoitti...

Niin sitä pitää! Onnea ensimmäisestä saavutuksesta ja peukutukset jatkolle.

Satakieli kirjoitti...

Kiva, että sinäkin olet hengessä mukana, jl! Kiitos!

Heidi kirjoitti...

Kommenttini tänne on auttamattoman myöhässä mutta onneksi onnittelin toisaalla ihan tuoreeltaan. Sangen tyylikkään näköinen käsikirjoitus, arvon Satakieli! Olen niin ylpeä ja onnellinen puolestasi ja voit uskoa, että odotan kustantamojen vastausta malttamattomana :) .

Satakieli kirjoitti...

Kiitos tuplaonnitteluista, Heidi! Oli pakko laittaa viestiä heti, kun olin saanut käsikirjoitukset jätettyä. Sillä hetkellä olo oli aivan huikean epätodellinen. En takuulla unohda koskaan sitä tunnetta!