keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Vastaus nro 1: Argumentti ilman perusteluja

Kun kustantamo toteaa, että käsikirjoitusta ei voida sisällyttää kustannusohjelmaan, käsikirjoituksen lähettäjä voi vain ihmetellä: ”Miksi ei?” Tuota kustantamon toteamusta ei nimittäin perustella mitenkään. Asia on vaan niin, ettei käsikirjoitusta voida tai haluta julkaista.

Minä jouduin kohtaamaan tuon polttavan kysymyksen ensimmäistä kertaa eilen, kun Otava sanoi käsikirjoitukselleni "ei". Kustantamon logolla varustettuun paperiin oli tulostettu kaksi vaivaista lausetta, joista ensimmäinen oli täyttä puppua ja toinen jo kertaalleen mainittu ”ei voida sisällyttää kustannusohjelmaan”. Tuo sama kirje lähetetään varmasti kaikille niille sadoille, jotka joutuvat jakamaan kanssani saman kohtalon. Hassua, että juuri viikonloppuna ihmettelin, miksi minkäänlaista vastausta ei ole vielä kuulunut. No, nyt sain mitä tilasin.

Persoonaton, näennäisen kohtelias kirje oli tietenkin iso pettymys. Olisin toivonut saavani vuosien työstä edes lyhyen palautteen, mutta ei. Sain kirjeen, jota ei ollut edes allekirjoitettu; kirjeen, jossa ei ollut mainittu edes kirjani nimeä. Minulle vastasi siis Otavan muhkea tiililinna, joka kiitti minua kohteliaasti luottamuksesta. Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti ”voi helvetti.”

Tällä vastauksellaan Otava raivasi itsensä toisen kustantamokierroksen kustantamo-ohjelmastani. Jos Otava ei kiinnostunut käsikirjoituksesta tällaisena, tuskin se kiinnostuisi siitä muokattunakaan. Tätä kirjaa en siis Otavalle enää lähetä, mutta jos kirjoitan tulevaisuudessa jotakin ihan muuta, saatan kokeilla kustantamoa uudelleen. Tämä oli selvästikin vain yhden kustannustoimittajan mielipide.

Murehdin kohtaloani yhden illan, mutta sen jälkeen olen ollut taas oma iloinen itseni. Olin ilmeisesti osannut valmistautua tähän vastaukseen, koska en pahoittanut mieltäni tämän enempää. En kirjoittanut kirjaani kustantamoille tai tullakseni kirjailijaksi. Kirjoitin ”Klassikot”, koska sisäinen pakko velvoitti minua kirjoittamaan ne. Ja olen edelleen sitä mieltä, että olen luonut mahtavan tarinan eikä käsikirjoitus tunnu tänään yhtään sen huonommalta kuin ennenkään.

Loppukevennykseksi hieman faktoja huumorilla höystettynä. Kuten alussa kirjoitin, suomalaiset kustantamot toteavat usein yksiselitteisesti, ettei käsikirjoitus sovi kustannusohjelmaan, mutta toteamusta ei selitetä mitenkään. Nyt ehdotankin, että autamme kustantamoja keksimään tuolle ankealle lauseelle edes jonkinlaisia perusteluja. Alkuun pääsemisen helpottamiseksi keksin teille liudan esimerkkejä. Tehtävänä on siis jatkaa lausetta:

Valitettavasti emme voi sisällyttää lähettämäänne käsikirjoitusta kustannusohjelmaamme, koska…

-julkaisemme ainoastaan alle 250 sivua pitkiä kirjoja, joissa jokaisella sivulla on 240 sanaa.
-kirjassanne ei ollut tarpeeksi kuumia seksikohtauksia.
-olemme kiinnostuneita vain julkkisten kirjoittamista kirjoista.
-tarinassa ei käsitelty avioeroa, uusperheiden arkea eikä rappioalkoholismia.
-meillä ei ollut aikaa perehtyä tekstiinne kahta sivua enempää.
-tarinan hahmottamiseen ei tarvittu syvällistä analyysiä.
-käsikirjoituksessa ei ollut yhtään arkkipahista, katkeraa ja synkkämielistä poliisia tai eronnutta keski-ikäistä naista, joka löytää uuden rakkauden Italiasta.
-meillä ei ole resursseja julkaista enempää kirjoja tänä vuonna.
-käsikirjoituksessa oli liian vähän lyhyitä, omituisia lauseita.
-teksti ei ollut tarpeeksi synkkää ja masentavaa.
-kustannustoimittaja oli kiinnostuneempi päivittämään Facebook-statustaan silloin, kun hänen olisi pitänyt laatia arvio käsikirjoituksestanne. Pahoittelemme tapahtunutta.
-julkaisemme tänä vuonna vain aforismikokoelmia.
-tekstinne julkaiseminen olisi liian iso riski voitokkaalle toiminnallemme.
-käsikirjoituksenne poikkeaa totutusta linjastamme ja me haluamme julkaista samantyylistä kirjallisuutta kuin aina ennenkin.
-teksti oli luokattoman huonoa.
-kustannuspäällikkö lämmitti sillä pääsiäisenä mökkisaunansa. Kiitokset paperitulosteesta. Löylyt olivat erinomaiset.
-emme usko, että kirjallanne olisi tarpeeksi myyntipotentiaalia.

Viimeinen vaihtoehto on tietenkin yksi todennäköisimmistä, mutta hauskempia vaihtoehtoja voisi keksiä vaikka millä mitalla. Jos haluatte kantaa kortenne kekoon, jättäkää ehdotuksenne minulle kommentin muodossa.

Seuraavaksi lukijoideni ja kirjoittajakollegoideni ehdotuksia kustantamojen lempilauseen jatkoksi:

-käsikirjoitus ei ollut tarpeeksi kansallisuutta korostava ja siitä puuttui "suomalaisuutta."
-riviväli, fontti, sekä asettelu oli eri, kuin mitä käskimme, joten emme viitsineet edes vaivautua lukemaan.
(Kyllä tämä tästä...)

-emme ole kiinnostuneita julkaisemaan genreä, jota tekstinne edustaa.
(Muotoiltu Ahmun kommentin pohjalta. Todennäköinen vaihtoehto tämäkin.)

-käsikirjoituksen luki keikkalainen ja hieno tekstinne meni yli hänen ymmärryksensä. Pahoittelemme.
-tyrmäämme aina ensikertalaiset. Haluamme nähdä kenellä on sisua hioa tekstiä ja yrittää uudestaan. Siitä tuntee oikean kirjailijan!
-olimme tulostaneet liikaa vakiovastauskirjeitämme ja pitihän ne saada käytettyä.
(Näistä iloisista ehdotuksita saamme kiittää Kutomuksen Heidiä.)

Seuraavilla perusteluilla meitä ilahdutti nimimerkki "Siipensä levittänyt". Muut ehdotukset löytyvät kommentista nro 18!

-hukkasimme tekstisi emmekä kehdanneet pyytää uutta versiota siitä
-kustannustoimittaja ei ole vieläkään päässyt sen yli että hänen omaa kirjaansa ei aikoinaan julkaistu ja kostoksi tästä hän hylkää kaikkien muiden käsikirjoitukset
-löimme toisen kustantajan kanssa vetoa siitä, kumman kautta on vaikeampi saada tekstinsä julkaistua. Tästä syystä joudumme tällä hetkellä hylkäämään kaikki tänne tulleet käsikirjoitukset
-et lähettänyt valokuvaa itsestäsi, josta olisimme voineet tarkistaa oletko tarpeeksi hyvännäköinen sisäkannen kirjailija esittelyyn
-kirjasi olisi saattanut ohittaa myyntiluissa Raamatun joten Vatikaani kielsi meitä julkaisemasta sitä

21 kommenttia:

Kyllä tämä tästä... kirjoitti...

Törkeää kyllä tuo Otavan toiminta, kustannustoimittajalta veisi max. 5 sekuntia allekirjoittaa paperi!!

Heillä on varmaan valmiiksi tulostettuna ja kirjekuoriinkin jo valmiiksi laitettuina tuo tuollainen hylkäyspaperi, että voivat siitä kirjekuoripinosta vain ottaa ja kirjoittaa osoitteen päälle. Silloin heidän ei tarvi sen vertaa nähdä vaivaa, että edes lisäisivät siihen kirjan nimen tms.

Ärsyttää suunnaattomasti tuollainen ylimielisyys kustantajan taholta! Me harrastajakirjoittajat teemme koko ajan välillisesti ilmaista TYÖTÄ heille, me kirjoitamme, ja se aikaansaa sen, että heillä on koko ajan mahdollisuus valita käsikirjoituksista ne, jotka he haluavat julkaista ja joilla he voivat ansaita rahaa.

Mutta sen sijaan että Otava kunnioittaisi tätä, tai sitä TYÖMÄÄRÄÄ, minkä me olemme tehneet EDES sen verran, että allekirjoittaisi hylkäyskirjeen, se ei kunnioita pätkäätään. Se ei tunnu tajuavan, että ellei meitä kirjoittamista harrastavia ihmisiä olisi, ei olisi myöskään koko Otavaa.

Suututtaa niin kovin tuollainen ylimielisyys kustantajan osalta ja saa kyllä todenteolla miettimään haluanko oman käsikirjoitukseni edes tuollaiseen kustantamoon lähettää luettavaksi.

Satakieli, älä huoli, tuo kirje kertoo enemmän kuin tuhat sanaa tuosta Otavasta ja voi olla sinun onni, ettet tuollaiseen taloon päässyt (tai joutunut) kirjailijaksi. Jotakin parempaa on tulossa, jaksa vain uskoa siihen. Tuohon jo aika kattavaan listaan voisin lisätä ainakin:

-Käsikirjoitus ei ollut tarpeeksi kansallisuutta korostava ja siitä puuttui "suomalaisuutta"

-Riviväli, fontti, sekä asettelu oli eri, kuin mitä käskimme, joten emme viitsineet edes vaivautua lukemaan.

Ahmu kirjoitti...

Voi mälsä. Välillä kyllä miettii, että lukevatkohan ne kustannustoimittajat edes kaikkia käsikirjoituksia! Luultavasti eivät, vilkaisevat pari ensimmäistä sanaa ja jos genre ei ole sopiva, niin kässäriä haudotaan muutama viikko jossain kaapin pohjalla ja lähetetään sitten hylsy.

Tuo genre on luullakseni kynnyskysymys monessakin kustantamossa. Kun oikeasti tuntuu, että Suomessa julkaistaan vain niitä tietyn tyyppisiä kirjoja, ja esimerkiksi historialliset seikkailuromaanit ovat aika marginaalissa: etsiä sitten sellainen kustantaja, joka vaivautuisi edes vilkaisemaan kässäriä.

No, ne eivät nyt vaan tiedä, mitä sinunkin klassikkosi kohdalla menettivät...

iltzu kirjoitti...

Voi harmi. :( Mullakin on mielessä lähettää Otavalle käsikirjoitukseni ja onneksi päätin nyt, että lopetan käsikirjoitukseni muokkaamisen, koska siinä on aivan hirmuinen työ, eikä minun yksi tuttavakaan jaksanut edes paperilta lukea koko käsikirjoitusta. Nyt käsikirjoitukseen on rutkasti tullut lisää sivuja A4 liuskoissa, koska muokkasin riviväliä sellaiseksi, mitä kustantamot tahtovat sen olla. Oliko sinulla riviväli 1,5? Mulla on kai jokin sellainen 1,5 riviväli. :)
Mutta siinä on kyllä kopioimista ja hirveästi menee paperia ja mustetta siihen tulostamiseen ja kopioimiseen. Mutta kyllä se varmaan kannattaa.. Mitenköhä siellä kirjapainossa niillä riittää se muste ja kaikki ne kopiot vieläpä. Huh, huh.
Mutta todellakin harmi, ettei se sinun käsikirjoituksesi päässyt Otavaan. Nyt en tiedä mitä Otava vastaa minun käsikirjoituksestani, mutta veikkaisin, että sieltä tulee mullekin hylsy. Toivottavasti en ole oikeassa... Toivon myös, ettei mun luottamus mun käsikirjoitukseen horju mitenkään. Sinä ainakin jaksat uskoa käsikirjoitukseesi. Jos vaan minäkin saisin projektini yhtä pitkälle, kuin sinä! :) Kyllä varmaan jonakin päivänä. ;D
Toivottavasti joltain kustantamolta tulee hyväksyvä vastaus. :)

Satakieli kirjoitti...

Kyllä tämä tästä: Voi kiitos! :) Olit niin tuohtunut kommentissasi, että minua alkoi ihan hymyilyttää. Kiitos!! Viestisi oli ehdottomasti parasta mitä minulle on tästä tapauksesta tähän mennessä sanottu. :D

Minuakin Otavan asenne ihmetyttää. Minä sentään kirjoitin kustannustoimittajalle asianmukaisen saatekirjeen, jonka lopuksi omakätisesti allekirjoitin. Otava sen sijaan ei vaivautunut edes tervehtimään minua. (Tämän pöyristyttävän seikan unohdin postauksessa mainita!) Kirjeeseen oli laitettu vain päiväys ja sitten ne kaksi vaivaista lausetta. Lähettäjän nimen kohdalla luki ”kustannusosakeyhtiö Otava, kaunokirjallisuus”. Nyt, kun kirjeen saapumisesta on jo kulunut aikaa, pystyn jo tarkastelemaan sitä kriittisemmin. Olet todellakin oikeassa. Se on ylimielinen ja hipoo lyhykäisyydessään jo välinpitämättömyyttä. Olisin mielelläni lukenut kirjeestä, että Otava ottaisi tulevaisuudessa mielellään vastaan muita kirjoituksiani, mutta ei. Ikään kuin koko viesti olisi lähetetty jollekin koneelle ihmisen sijaan. Mutta ehkäpä me kirjoittajat olemme Otavalle pelkkiä kirjoituskoneita. WSOY:n ahdinko on nyt joka tapauksessa osoittanut, että maan suurin kustantamo voi menettää nopeasti johtavan asemansa. Otavankin kannattaisi olla varuillaan. Jos kylvää itselleen huonoa mainetta, seuraukset voivat olla nopeat ja yllättävät. Bonnierin omistamat Tammi ja WSOY väijyvät kirjaimellisesti ihan nurkan takana.

Kiitos myös mainioista perusteluista! Loistavia oivalluksia, etenkin tuo ”suomalaisuus”, jota aina niin kovasti ylistetään. Minulla, sinulla ja Ahmulla taitaa olla vähän toisenlaiset pyrkimykset. Jos olen ymmärtänyt oikein, tekin pyritte kirjoittamaan sellaista kirjallisuutta, joka saattaisi herättää kiinnostusta myös Suomen rajojen ulkopuolella. Minusta pyrkimymme on hieno ja tavoittelun arvoinen!

Ahmulle: Kiitos sinullekin! :D Minä luulin, että Otava olisi voinut jopa kiinnostua genrestä, jota kirjani väljästi edustaa, mutta erehdyin surkeasti. Otavaa ei nähtävästi kiinnostanut yhtään, koska lyttäsi kirjani näin tylysti. Toivottavasti saan Tammelta tai Gummerukselta rakentavaa palautetta. Muuten kirjaa voi olla vaikea muokata paremmaksi.

Iltzulle: Kiitos! :D Hylkäävää päätöstä Suomen suurimmalta kustantamolta ei kannata ottaa itseensä. Tietääkseni Otava vastaanottaa vuosittain yli tuhat käsikirjoitusta ja vain vajaa promille niistä julkaistaan. Siihen kannattaa valmistautua henkisesti jo ennakkoon. Kannattaa myös muistaa, että jo esikoisensa julkaisseet kirjailijat voivat saada hylkääviä päätöksiä seuraavasta kirjastaan. Näin ollen edes se yksi julkaistu kirja ei ole mikään tae menestymisestä tulevaisuudessa. Minä selviydyin tästä siksi, koska kirjoitan kirjan ensisijaisesti itselleni ja kuvitteelliselle lukijalleni. Lisäksi haluan käsitellä kirjoissani niitä aiheita, joita itse pidän tärkeinä. Kustantamojen mielihalujen arvelu olisi siis kirjoittamiselleni täydellisen väärä lähtökohta.

Minä käytän tekstissäni riviväliä 1,5, mutta 2 on myös hyvä. Muista myös laittaa käsikirjoitukseesi kunnolliset marginaalit, että lukijalla/kustannustoimittajalla on tilaa merkinnöilleen. Äläkä masennu hylkäävästä päätöksestä, jos sellaisen lopulta saat. Sinulla on vielä paljon aikaa kirjoittaa ja kehittyä paremmaksi! Kustantamon hylkäys voi johtua monesta syystä.

Kirjoittamisen iloa teille kaikille ja nöyrä kiitos hyvistä toivotuksistanne! :) Kaksi vastausta on vielä saamatta, mutta tämän jälkeen en osaa toivoa enää mitään. Realismi on hyväksi mielenterveydelle! ;)

Julkaisen kustantamojen lempilauseen jatkoa koskevat ehdotuksenne varsinaisen postauksen yhteydessä. Kiitos niistä! :D

Rooibos kirjoitti...

Tsempit sinne! Sait kyllä tylsän hylsyn, mutta jospa seuraavasta kustantamosta tulisi jo paljon kivempaa kirjettä!

Satakieli kirjoitti...

Kiitos tsempistä! :) Tuota Otavan versiota voi olla kyllä vaikea pistää pahemmaksi. Toivottavasti joku meistä saa joskus ilon ja kunnian kirjoittaa miltä tuntuu saada kustantamosta hyväksyvä vastaus! Taidan kokeilla seuraavaksi paria pienkustantamoa.

Tyrmistyttävää kirjoitti...

Jaahas, täällä ilmeisesti saan minäkin rypeä murheen alhossa!
Sain nimittäin tämän viikon maanantaina myös tuon samaisen sydäntälämmittävän hylkäyskirjeen Otavalta.
Kaksi päivää myöhemmin Atena lähetti lähes identtisen (myös kaksi virkettä sisältävän) viestin sähköpostilla, joten tuollaista se toiminta taitaa olla lähes kaikilla kustantamoilla.

Satakieli kirjoitti...

Tyrmistyttävää: Kiitos kommentista ja käynnistä blogissani! Kuulostaa siltä, että Otavalla on ollut viime viikon lopulla oikein vanha kunnon perkauspäivä. (ilmeisesti hylkääviä päätöksiä on pistetty tulemaan kirjoittajille oikein urakalla.) Yksi mahdollisuus on tietysti se, että kustantamo on jo valinnut julkaistavat kirjansa tälle ja seuraavalle vuodelle eikä muille käsikirjoituksille tosiaankaan ole enää tilaa kustannusohjelmmassa.

Saa nähdä mikä kustantamo perkaa seuraavaksi ja miten.. Tuo Atenan toiminta oli mielestäni jopa asteen Otavan toimintaa törkeämpää. Bittiavaruudessa vastaanotettu sähköposti on nimittäin huomattavasti tunteettomampi tapa vastata lähetettyyn käsikirjoitukseen kuin perinteinen kirje, jonka voisi ainakin teoriassa allekirjoittaa. Mutta ilmeisesti kustannustoimittajat pelkäävät liikaa "hullujen kirjoittajien kostoa", kun eivät uskalla sitä tehdä. ;) Mutta ihan ystävällisenä vinkkinä Otavalle, ei siitä allekirjoituksesta olisi edes pakko saada selvää.

Toivottavasti selviät tästä pommista mahdollisimman pian. Pahinta näissä vastauksissa on se, että oma kirjoittajaelämä on hetkellisesti aivan sekaisin. Toivottavasti löysit vähäsen lohtua täältä! :)

Paula kirjoitti...

Omaa kokemusta käsikirjoituksen lähettämisestä, saati kustantamojen vastauskirjeistä minulla ei ole, mutta kaiken kuulemani ja lukemani perusteella juuri tuollainen vakiokirje ilman mitään perusteluja on kaikkein ikävin. Todella harmillista, että sait sellaisen ja vielä ihan ensimmäisenä! Kovasti tsemppiä sinulle. Oletko lukenut Hanna van der Steenin kertomuksen omasta julkaisukynnyksen ylittämisestään? Linkin löydät mm. minun blogistani. Se antaa toivoa ja uskoa :-).

Luen parhaillaan Mauri Kunnaksen muistelmia. Siinä kuin myös maailmankuulun Stephen Kingin vastaavassa teoksessa kerrotaan, ettei näihin huippusuosikkeihinkaan ole heti ensiyrittämällä uskottu kustantamoissa. Olet siis hylkäyskirjeen kanssa loistavassa seurassa :-)! Älä anna periksi.

Intoa ja iloa - kaikesta huolimatta! Uskon, että käännät tämän vielä voitoksesi.

Heidi kirjoitti...

Tästä juttelimmekin jo eilen mutta harmittaa yhä sinun puolestasi, etenkin tuo saamasi tyly ja mitäänsanomaton viesti. Tässä omat ehdotukseni lauseen jatkoksi:

-käsikirjoituksen luki keikkalainen ja hieno tekstinne meni yli hänen ymmärryksensä. Pahoittelemme.

-tyrmäämme aina ensikertalaiset. Haluamme nähdä kenellä on sisua hioa tekstiä ja yrittää uudestaan. Siitä tuntee oikean kirjailijan!

-olimme tulostaneet liikaa vakiovastauskirjeitämme ja pitihän ne saada käytettyä.

Oli totuus mikä tahansa, olet minulle aina kirjoittava ystäväni, ihana ja lahjakas Satakieli!

Satakieli kirjoitti...

Kiitos lukuvinkistä, Paula! :) Tietääkseni myös nykyisin hyvin menestyvä Laila Snellman kirjoitti esikoiskirjansa seitsemän kertaa ennen kuin se hyväksyttiin kustannusohjelmaan. Sinnikäs pitää siis olla! Voitto näyttää tällä hetkellä vielä kaukaiselta, mutta en keksi mitään syytä miksei se voisi olla jonakin päivänä saavutettavissani. Kiitos kannustuksesta! :D

Heidille: Ihania ehdotuksia! :D Lisään ne heti postauksen jatkoksi. Kylläpä ne keikkalaiset ovat aivotonta porukkaa.. (tiedoksi muille, tuo äskeinen oli sitten puhdasta itseironiaa) Kiitos vielä, että jaksat uskoa minuun! :)

Tyrmistyttävää kirjoitti...

Tattis lohdutuksen sanoista!
Tuo "hullujen kirjoittajien kosto" alkaa vaikuttaakin oikein varteenotettavalta idealta.
Me, hylättyjen käsikirjoituksien lähettäjät, voisimme marssia Otavan kustannusjohtajan ovelle soihdut kädessämme nyrkkiämme puiden... :)

Ei vaan, kyllähän tällainen pitkäaikaisen vaivannäön kuittaus hajuttomalla kirjeellä tuntuu kaikista kirvelevältä, mutta (mukavan puhkikuluneita ilmauksia käyttäen) ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja katsotaan mihin se riittää!

Satakieli kirjoitti...

Näin on. Pitää vain löytää oikea hetki ja oikea kustantamo! :) Onneksi meillä on paljon vaihtoehtoja mistä valita.

isopeikko kirjoitti...

Myynti on se mikä merkitsee. Ilman myyntiä ei ole kustantajia. Eikä kustantajat nykyään enää juurikaan kustanna taidetta tai sellaista tekstiä, minkä ei uskota heti myyvän. Uusi kirjoittaja on kustantajalle aina riski. Luulee peikko.

Mutta ottavat ne joskus sen riskin. Ehkä joka viidennensadannen käsikirjoituksen kohdalla.

Luovuttaa ei pidä, niiden vahinkohan se on :)

Satakieli kirjoitti...

Niinhän se on, Peikko. Kirjojen kustantaminen on kovaa bisnestä. :) Toinen juttu on sitten se kustannusohjelma, johon Otavakin lyhyessä kirjeessään vetosi. Ehkä minun kirjani genre ei ollut edes ohjelmassa tai sitten kirja oli toimittajan mielestä täysin kelvoton. Mielipiteitä on monia. Toivottavasti Tammella ja Gummerukselle olisi toisenlaiset ohjelmat ja kustannustoimittajilla enemmän aikaa perehtyä käsikirjoituksiin.

On todella harmillista, että kirjoittaja-parka voi vain arvailla kustantamojen kiinnostuksenkohteita, sillä vain harva kustantamo suostuu kertomaan linjastaan etukäteen. Poikkeuksiakin tietysti on. Esimerkiksi Minerva kustannus kertoo sivuillaan, että kirjan sopivuudesta heidän kustannusohjelmaansa voi kysyä etukäteen sähköpostitse. Harvinaisen reilua menettelyä. :)

Elina kirjoitti...

Vastailen viivästyneesti syystä, että löysin blogisi vasta nyt. Minunkin käsärini kuuluu tuohon Otavan suureen perkauskierrokseen, jos se jotenkin lohduttaa. Ensin lause olemme mielenkiinnolla tutustuneet jne ja sitten ei edes allekirjoitusta - luulisi maan ykköskustantamon pystyvän tasokkaampaan hylkäyskirjeeseen. Ellei se sitten ole tieten tahtoen tehty märäksi läiskäykseksi kohti esikoiskirjoittajapolon pläsiä.

Olisivat olleet rehellisiä. Sanoneet, että "ei sovi kustannusohjelmaamme, koska me ei tunneta sinua eikä susta edes googlaamalla löydy oikein mitään ja sun teksti ei mee runnomatta mihkään genreen ja lisäksi sijoitat ison osan tapahtumista ulkomaille, peukaloit myös aiheita, joista saadaan lukea uutisissa, mitä isoja sä esikoiskirjoittaja oikein itsestäsi luulet, silppuriin vaan, kehtasitkin laittaa silputtavaksi yli 400 sivua."

Olisi kiinnostava olla kärpäsenä katossa kuulemassa ja näkemässä, miten ne ihan oikeasti niitä noin tuhatta kässäriä per vuosi kohtelevat.

Satakieli kirjoitti...

Elinalle: Vaikuttaa siltä, että moni vakavasti harrastukseensa suhtautuva kirjoittaja on joutunut tämän saman massatuomion uhriksi. Ymmärrän kyllä, ettei edes Otavalla ole mahdollisuutta julkaista kaikkia pitkälle työstettyjä ja laadukkaita käsikirjoituksia, mutta tapa, jolla päätöksestä ilmoitettiin oli äärimmäisen ikävä. Muistan joskus kirjoittaneeni (siis ennen kuin olin lähettänyt käsikirjoitustani yhtään mihinkään), että joka vuosi monia hyviä kirjoja jää takuulla kustannusohjelmien ulkopuolelle. Nämä sanat on mukava palauttaa mieleensä nyt, kun tuo hylkäys on osunut omalle kohdalle jo kertaalleen. Hylkäys ei siis välttämättä tarkoita sitä, että käsikirjoituksissamme tai tarinoissamme olisi ollut jotakin pahasti vialla. Näin jälkikäteen on tietenkin helppo olla optimistinen. :)

siipensä levittänyt kirjoitti...

Löysin blogisi eilen ja olen pahoillani kirjasi tylystä tuomiosta. Aloin kuitenkin pohtia erilaisia perusteluja hylkäyskirjeisiin, kun yritin saada illalla unta. Haluaisinkin nyt esitellä ne, vaikka tästä jutusta on jo hieman aikaa kulunutkin.

– hukkasimme tekstisi emmekä kehdanneet pyytää uutta versiota siitä
– kustannustoimittaja ei ole vieläkään päässyt sen yli että hänen omaa kirjaansa ei aikoinaan julkaistu ja kostoksi tästä hän hylkää kaikkien muiden käsikirjoitukset
– käsikirjoituksesi varastettiin juhlapuvun materiaaliksi seuraavia linnanjuhlia varten
– kustannustoimittajalla on fobia päähenkilösi kaltaisia ihmisiä kohtaan ja hän sai paniikkikohtauksen luettuaan ensimmäisen sivun
– löimme toisen kustantajan kanssa vetoa siitä, kumman kautta on vaikeampi saada tekstinsä julkaistua. Tästä syystä joudumme tällä hetkellä hylkäämään kaikki tänne tulleet käsikirjoitukset
– kustannustoimittaja sai haavan sormeensa lukiessaan käsikirjoitustasi ja uskoo tekstisi tehneen sen tahallaan
– elämän tarkoitus on 42, eikä käsikirjoituksesi sivumäärä ollut sillä jaollinen
– kustannustoimittajan benhardilainen kuolasi tekstisi lukukelvottomaksi
– tekstisi rinnalla kaikki muu mitä olemme julkaisseet, vaikuttaisi roskalta eikä niitä enää ostaisi kukaan, mikä tuottaisi meille tappiota
– kustannustoimittajat haluavat testata paljonko johto luottaa heihin ja hyväksyvät tällä hetkellä vain huonoja käsikirjoituksia
– käsikirjoituksesi paksuus oli täydellinen ja pystyimme korjaaman sillä jo kauan keikkuneen pöydän asettamalla tekstisi katkenneen jalan alle
– kustannustoimittaja unohti lukulasinsa kotiin ja joutui arvaamaan käsikirjoituksesi sisällön
– FBI takavarikoi tekstisi, koska uskoo löytävänsä sieltä vihjeen Kennedyn murhaajasta
– kustannustoimittaja haluaa käyttää käsikirjoituksesi loppuratkaisua omassa kirjassaan
– myimme käsikirjoituksesi Matti Vanhaselle, joka halusi liittää tekstisi osaksi elämänkertaansa
– olet kustannustoimittajan anopin kaima
– epäilemme sinua Harry Pottereiden plagioinnista, sillä myös sinun tekstisi sisältää runsaasti ja-sanoja
– kustannustoimittaja rakastui yhteen kirjasi henkilöistä, eikä hän halua jakaa häntä muun maailman kanssa
– et lähettänyt valokuvaa itsestäsi, josta olisimme voineet tarkistaa oletko tarpeeksi hyvännäköinen sisäkannen kirjailija esittelyyn
– kustannustoimittaja selaili käsikirjoitustanne ja valitsi tekstistäsi satunnaisia sivunumeroita loppukuponkiinsa. Kupongilla oli 6 oikein ja valitettavasti julkaisemme vain 7 oikein tapauksia
– kirjasi olisi saattanut ohittaa myyntiluissa Raamatun joten Vatikaani kielsi meitä julkaisemasta sitä

Satakieli kirjoitti...

Siipensä levittäneelle: Kiitos, että ilahdutit minua ja muita lukijoita näillä ehdotuksillasi! :) Kerrassaan mahtavia perusteluja! Kopioin varsinaisen postauksen yhteyteen muutaman valikoidun ehdotuksen. Loput voi sitten käydä lukemassa täältä.

Kiitos vielä kommentistasi ja käynnistä blogissani! Toivottavasti tulet uudelleenkin. :)

Elina kirjoitti...

On todella harmillista, että kukaan kustannustoimittaja tuskin eksyy tänne näitä erinomaisia perusteluja lukemaan.

Pitäisiköhän seuraavaan saatteeseen pistää liitteeksi nämä ja muutama muu valittu rasti ruutuun -systeeminä ja pyytää, että jos viitsisivät sopivat ruksata. Ei tarvittaisi sitä kustantamon allekirjoittamatonta hylsylappusta ja tulisi edes jotain palautetta. Sivumääräsi ei ollut 42:lla jaollinen on ihan yhtä kelvollinen kuin nykyinen läpinäkymätön kustannus- tai pikemminkin kustantamattomuuspolitiikka.

Satakieli kirjoitti...

Elinalle: Hyvä idea! Toisaalta en yllättyisi, mikäli kustannustoimittajat ovat käyneet täällä jo näitä lukemassa. Kustantamot tuntuvan nimittäin olevan tosi kiinnostuneita itsestään ja siitä mitä heistä netissä kirjoitellaan. Tämän olen päätellyt hakusanoista, joilla blogiini on tultu. Joukossa on takuulla myös kustantamojen väkeä.