Todennäköiset tai mahdolliset vastaukset ovat useimmiten vähän tylsiä. Paljon hauskempaa on keksiä vaihtoehtoja, jotka ovat epätodennäköisiä tai suorastaan koomisia. Päätinkin nyt perjantai-illan kunniaksi kehitellä muutamia humoristisia ehdotuksia kaikkien epätietoisuudessa kärvistelevien kirjoittajien ja muiden asiasta kiinnostuneiden iloksi. Olkaa hyvät!
Eli jos kustantamosta ei kuulu mitään, syy voi olla:
- Käsikirjoitus on löytänyt uuden elämän kustannustoimittajan työpöydän lyhimmän jalan alta. Se on juuri sopivan paksuinen pitämään keikkuvan pöydän aloillaan.
- Naapurisi on joutunut vastaanottamaan hylkäyskirjeen puolestasi eikä hän kirjeen avattuaan kehtaa enää toimittaa sitä oikealle omistajalleen. Virheitä sattuu postinkantajillekin.
- Käsikirjoituksesi on ajautunut kustantamon ”Pitää lukea joskus” - pinoon, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei käsikirjoitusta koskaan lueta.
- Käsikirjoitus unohtui kustannustoimittajalta avoimen ikkunan eteen, mutta voimakas läpiveto tempaisi sivut mennessään ja levitti ne kaikkialle lähiseudun kattojen ylle. Kustannustoimittaja on liian peloissaan raportoidakseen tapahtuneesta.
- Kustannustoimittajilla pitää kiirettä eikä edes kaikille 1900-luvun puolella käsikirjoituksensa lähettäneille ole ehditty vielä vastaamaan. Arkiston vanhimpien aarteiden kohdalla kustannustoimittajien pitäisi ensin selvittää, ovatko niiden kirjoittajat vielä elossa.
- Käsikirjoitus anastettiin postikonttorista ja varas julkaisee sen omissa nimissään syksyllä 2012. Kustantamossa hieman ihmeteltiin saatekirjeen huonoa kieliasua, mutta muita epäilyksiä ”kirjailijaa” kohtaan ei ilmennyt.
- Kustantamossa ei ole saatu päätetyksi tämän vuoden kustannusohjelmasta, joten kustannustoimittajien on toistaiseksi täysin mahdoton sanoa, sopiiko käsikirjoituksesi kustantamon linjaan vai ei.
- Kustantamossa odotellaan lahjuksia, joiden viipymistä on ehditty jo vähän ihmetelläkin. Käsikirjoitukseen perehtyminen sujuisi mukavammin belgialaisen suklaan tai viinin ja juustojen kera.
- Kirjoittajan kotinurkille lähetetty yksityisetsivä ei ole toistaiseksi onnistunut nappaamaan kirjoittajasta kuvaa saati selvittämään hänen yksityiselämänsä kiemuroita. Kunpa kirjoittaja suostuisi näyttäytymään enemmän kotinsa ulkopuolella…
- Pitkien käsittelyaikojen katsotaan lisäävän kustantamon uskottavuutta.
- Kustannustoimittaja epäili käsikirjoituksesi sisältävän vihjeitä valtion salaisuuksista ja päätti lähettää sen supon tutkittavaksi.
Lukemista koskeva kysely ratkeaa muistaakseni huomenillalla. Kommentoin aihetta lisää sunnuntaina tai viimeistään maanantaina. Silloin paljastuvat myös Satakielen hyveet ja paheet kertomakirjallisuuden lukijana.
P.S. Viikon aikana olen saanut kaksi uutta lukijaa. Tervetuloa Feroce ja Hukkateillä!
7 kommenttia:
Parit lonkalta:
- Kustannustoimittaja turhautui, kun Puppea ei löytynyt vielä kolmelta ensimmäiseltä sivulta, saati sitten tämän etsimää palloa, ja lopetti lukemisen kesken (eikä kässärissä ollut sitä paitsi muutenkaan riittävästi hyviä kuvia)
- Kässärin paperista sai tosi siistin hatun taittelemalla, ja sitten kustannustoimittaja pystyi ainakin sanomaan, että päässä on muutakin kuin groteskisti muhkurainen päänahka
- Äiti ei suostunut auttamaan yli kolmitavuisten sanojen kanssa ennen kuin kustannustoimittaja oli syönyt lautasen tyhjäksi
- Kustannustoimittajalla oli känkkäränkkäpäivä, koska ei saanut laittaa aamulla cowboy-hattua töihin, ja ei siksi halunnut kässärin saapuessa tehdä muuta kuin piirrellä väriliiduillaan robottityrannosauruksia tapettiin
Olen huomannut (n. 2minuuttia sitten), että myös kustannustoimittajien älykkyyden pilkkaaminen voi saada paremmalle tuulelle.
Täytyy sanoa, että ihan hemmetisti täytyy kustannustoimittajan pöydän keikkua, jos meinaa tunkea "Klassikon" pöydänjalan tukkeeksi XD
Tästä (eli kustantamojen surkeista työolosuhteista inspiroituneena) johtuen voidaan todeta myös että vastauksen viipymisen syy saattaa olla:
* Kustannustoimittaja on joutunut polttamaan käsikirjoituksen huoneensa nurkassa, koska kustantamolla menee niin huonosti, että se joutui talvella säästämään lämmityskustannuksissa. Näin ollen päällikkö käski käyttää kaikki paksut (ja ei-kaupalliset) käsikirjoitukset lämmitysmateriaalina. Osa "Klassikosta" päätyi myös vuoraukseksi seiniin, kun kustannustoimittaja rakensi toimistoonsa pienen, lämpöeristetyn bunkkerin tulevan talven varalta. Kesällä kustannustoimittaja viritteli sivuista aurinkosuojia ikkunansa eteen.
...Joo... eiköhän se ollut tässä.
Kiitos tervetulotoivotuksesta!
Minunkin kässärini on ollut kustantamon hellässä huomassa yli 9 kuukautta.
Hauskoja nuo ehdotukset. :D
Minusta tuntuu, että minun kässärilläni on saatu aikaan kiva säväys juhannussaunan löylyihin.
Tai jotain sen suuntaista.
Onpa piristävän hauskoja kustannustoimitusunohdusehdotuksia :) Mutta älä sentään mönkeröi pahoin mielin..joskus se vain kestää ja kestää, että saa vastauksen. Jos kestää todella kauan, kannattaa soittaa perään..kuulemma.
Mulla on kestänyt jo about 3 vuotta, enkä vieläkään ole kuullut vastausta parista kustantamosta, joille aikoinani lähetin käsiksen..jos olisin ollut järjissäni, olisin varmaan soittanut ajoissa perään..
Jerelle: Ahaa, nyt ymmärrän, miksi meitä pyydetään toimittamaan käsikirjoitukset yhdelle puolelle printattuna. Liuskojen tyhjiä kääntöpuolia voi tietenkin käyttää piirustuspaperina! ;) Kustantamohuumori tekee kieltämättä hyvää! Mokomat kustannustoimittajatkin taatusti naureskelevat käsikirjoituksille kahvihuoneissaan joten tämä on ainoastaan tasapuolista. ;) Kiitos lapsenmielisistä ehdotuksista! Puppe on tuttu kaveri myös minulle!
Ahmu: Joo, kieltämättä ohuemmat runo- tai novellikokoelmat voisivat soveltua ”klassikkoa” paremmin kustannustoimittajan pöytää tukevoittamaan. ;) Hauskoja ehdotuksia sinulla! Kun on kirjoittajan mielikuvitus, käsikirjoituksille löytää vaikka mitä hyödyllisiä käyttötarkoituksia. :)
Hukalle: Käsikirjoitukset ovat erinomaisia sytykkeitä. Lisää kustantamohuumoria löytyy postauksesta, Vastaus nro 1: Argumentti ilman perusteita. Tekstin linkki taitaa löytyä tuolta suosituista teksteistä blogin sivupalkista. Siellä tiedustelin perusteluja kustantamojen vakioargumentille: ”Ei sovi kustannusohjelmaan/julkaisuohjelmaan. Taisi tuo juhannussaunakin siellä tulla mainituksi! ;)
Helmi-Maarialle: Tämä on ihan positiivisessa hengessä ja pilke silmäkulmassa kirjoitettu teksti, jonka ainoa tarkoitus oli piristää itseä ja muita. En siis ole pahoilla mielin, väsynyt vain ja ylityöllistetty. Kustantamo hautokoon käsikirjoitustani niin pitkään kuin haluaa. Jossain vaiheessa saatan ehkä soittaa, en vielä tiedä. :)
Kiitos vielä Jere, Ahmu, Hukka ja Helmi-Maaria! Tunnetteko nyt kuinka suosion lämmittävät aallot vyöryvät ylitsenne? Kiitos, kun piristitte minua sanoillanne! :)
Mitäs jos siellä tapellaan sen käsikirjoituksen lukuvuoroista eikä kukaan muista, että se oli tarkoitus julkaista...
Suosioni valokeilassa on vielä hyvin tilaa yhdelle Peikolle! :) Ehdotuksesi on epäilemättä paras kuviteltavissa oleva selitys käsikirjoituksen viipymiselle! Ihanan positiivista! :)
Lähetä kommentti