torstai 15. syyskuuta 2011

Kaunokirjallista tuotesijoittelua

Heti alkuun minun on todettava, että tämä postaus sisältää tuotesijoittelua. Saatatte siis törmätä tekstin kuvituksessa tunnettujen yritysten logoilla varustettuihin tuotteisiin, jotka saattavat mahdollisesti vaikuttaa tuleviin ostopäätöksiinne. ;) Tällä kertaa postauksen kuvituksessa annetaan esimerkkejä tuotesijoittelusta ja siinä sivussa vinkkejä kirjoittajaelämään.

Kupillisella teetä saattaa olla piristävä vaikutus.
Tuotesijoittelu on televisiossa jo aivan arkipäiväinen mainonnan muoto. Siihen törmää yhtenään esimerkiksi nelosen ja maikkarin  tosi-tv ohjelmissa tai ison budjetin Hollywood-elokuvissa. Tavallisimmin erilaisissa medioissa vilahtelevat autot, kännykät ja vaatemerkit.

Äkkiseltään voisi luulla, ettei tuotesijoittelu ole vielä löytänyt tietään kaunokirjallisuuteen, mutta tuo luulo on tosiasiassa väärä. Viimeeksi törmäsin räikeään tuotesijoitteluun Suomalaisessa kirjakaupassa, kun selailin aikani kuluksi Dan Brownin trilleriä Kadonnut symboli. Ensimmäinen luku prologin jälkeen alkaa sanatarkasti näin:

Eiffel tornin eteläpilaria kiipeävä Otis-merkkinen hissi oli ääriään myöten täynnä turisteja. 
Kadonnut symboli (The Lost Symbol, 2009) Suom. Kimmo Paukku, Hilkka Pekkanen ja Jukka Saarikivi. WSOY 2009.

Olin pöyristynyt. Ensimmäinen luku, ensimmäinen lause ja ’Otis’. Aivan älytöntä. En ostanut Brownin kirjaa enkä ole lukenut sitä myöhemminkään, mutta asia jäi silti vaivaamaan minua. Mietin kuinka paljon hissifirma on mahtanut kirjailijalle maksaa tullakseen mainituksi noin huomionarvoisessa kohtaa. Monestihan kirjakauppa kävijät lukevat kirjasta juuri alun ja tekevät ostopäätöksensä pitkälti sen ja takakansitekstin perusteella. Näin siis lähes jokainen, joka kirjaan tarttuu, törmää myös väistämättä sanaan ’Otis’.

Substantiivilausekkeen etumäärite lunastaisi paikkansa ensimmäisessä lauseessa, jos hissin merkillä olisi jokin olennainen merkitys alkua seuraavissa tapahtumissa. Näin ei kuitenkaan ole, ainakin jos uskomme erästä ystävääni, joka on lukenut kirjan urheasti alusta loppuun. Valitun attribuutin taustalla täytyy siis olla jokin muu syy, todennäköisimmin juuri tuotesijoittelu. Toisaalta Brown on voinut naiivisti uskoa, että tosielämästä napatut tuotemerkit lisäävät teokset todentuntuisuutta tai sitten hänellä on joku hyvä tuttu Otiksen johtoportaassa, jolle hän on syystä tai toisesta ollut palveluksen velkaa.

Hyödylliset tulosteet ja inspiroivat lehtileikkeet on hyvä tallettaa muistikirjan väliin. Jos haluaa välttyä keskeytyksiltä kännykkä on syytä laittaa äänettömälle tai sulkea kokonaan.
Kaunokirjallisuudessa tuotesijoittelun käsite on monesti epämääräisempi ja tavallaan myös häilyvämpi kuin esimerkiksi televisio-ohjelmissa. Kirjailija voi nimittäin kertoa päähenkilönsä ajavan ladalla tai ostavan Louis Vuitton-merkkisen käsilaukun ilman että hän saa senttiäkään kyseisiltä yrityksiltä. Toisaalta kirjailijan päämäärä onkin aivan päinvastainen. Kirjailija ei mainitse tuotenimiä mainontatarkoituksessa vaan siksi, että hän haluaa käyttää hyväksi niitä mielikuvia, joita tunnettujen yritysten brändeihin tavallisimmin liitetään. Tuotemerkit ovat siis epäsuora tapa kertoa henkilöhahmoista ja heidän luonteenpiirteistään.

Kun kirjailija mainitsee tekstissä tuotteita, jotka eivät herätä voimakkaita mielleyhtymiä, voimme hyvällä syyllä puhua tuotesijoittelusta. Otis-merkkinen hissi on erinomainen esimerkki, samoin EMI:n cd-levyt, joita päähenkilö kuuntelee metsämökissään Barbara Erskinen romaanissa Keskiyö on yksinäinen paikka. EMI ja Otis eivät herätä ajatuksia eivätkä tuo henkilöhahmoihin tai teoksiin mitään oleellista informaatiota.

Muusan seura voi auttaa, jos kirjoittaminen ei suju.
Hyväksyn tuotemerkkien mainitsemisen tekstissä, jos niiden tarkoitus on syventää henkilöhahmoja tai jos ne liittyvät keskeisesti itse teokseen. Tuotesijoittelusta en innostu, koska kaunokirjallisissa teoksissa se on täysin tarpeetonta ja usein myös turhan silmiinpistävää. Mielestäni mainonta on jo muutenkin levinnyt jo aivan liian moneen paikkaan ja olisin iloinen, jos sanataide voisi säilyä siitä riippumattomana. Hyväksyn teosten markkinoinnin, mutten mainontaa itse teoksissa.


Yhdysvalloissa tuotesijoittelu alkaa ehkä olla jo melko yleistä, mutta onko kukaan teistä törmännyt vastaavaan ilmiöön kotimaisessa kaunokirjallisuudessa?


Mitä ajatuksia tuotesijoittelu teissä muuten herättää? Mitä tuotemerkkejä olette teksteissänne maininneet ja miksi?


Jos jokin yritys olisi valmis maksamaan teille siitä, että yrityksen nimi mainitaan ensimmäisessä lauseessa, olisitteko valmiita suostumaan ja mistä hinnasta?


Voidaanko tuotesijoittelusta ylipäätään puhua, jos tuote ei ole kuluttajan nähtävissä? Vai onko kirjallinen tuotesijoittelu tuotesijoittelua ollenkaan?


Ajatuksia?

12 kommenttia:

Ahmu kirjoitti...

Heh! Minä sivuan sekä prosessani että gradussani tätä aihetta! Tosin en kirjallisuuden vaan kulttuurintutkimuksen näkökannalta ;)

Kirjallisuuden kannalta en olekaan tätä asiaa pohtinut muuten kuin ehkä opinnäytteisiin liittyvissä yhteyksissä: tietyt elementit vain yksinkertaisesti luovat tässä tapauksessa lukijalle tietynlaisia mielleyhtymiä. Kirjoittaja voinee tällä tavalla ohjailla lukijan käsityksiä. Brändiajattelua? Tai sitten mielikuvamainontaa? Intertekstuaalisuutta tai inter-mainos-kontekstuaalisuutta kirjallisessa kontekstissa...vai diskurssissa...?

isopeikko kirjoitti...

Peikko tunnustaa. Tässä tarinassa on tuotesijoittelua. Tosin sukunimet olisi voinut jättää pois.

Peikko teki sen ihan vaan peikkouttaan. Mutta ei siitä tullut kyllä kovin hyvää tarinaa.

Satakieli kirjoitti...

Ahmulle: Hauska sattuma! Ajattelemme näköjään muitakin samoja asioita kuin kirjoittamista! :) Olisi mielenkiintoista tietää miten kirjallinen tuotesijoittelu vaikuttaa lukijoihin. Toisaalta monet saattavat ohittaa tuotenimet kiinnittämättä niihin mitään huomiota. Minä olen niin kriittinen, että närkästyn heti, kun huomaan, että minuun yritetään vaikuttaa. Kirjoissahan tuotesijoittelusta ei vielä edes mainita erikseen, kuten esimerkiksi televisiokuulutuksissa tehdään.

Peikolle: Peikon tarina oli hauska! :) Pientä tuotesijoittelua siinä kieltämättä oli, mutta aihetta oli käsitelty kivan humoristisesti. Minusta suunnittelijan nimeä kantavat tuotteet ovat aina vähän hassuja. Mitääntarkoittamattomat sanat toimivat usein paljon paremmin. En muutenkaan pidä vaatteista, joissa merkki on näkyvästi esillä. Satakieli on mieluummin oma itsensä kuin kävelevä mainostaulu. :)

Magdalena Hai kirjoitti...

Hauska ja ajatuksia herättävä postaus! "Otis-merkkinen hissi", voi elämä... :D

Monet muotibloggaajat kun saavat kaikenmaailman lahjuksia tuotesijoittelusta, niin toivotaan, että sullekin roudataan kohta nokialaisia kotiovelle. Itse en saanut taannoisesta Reiman tuotesijoittelusta kuin hyvää mieltä. Pahus. :)

Satakieli kirjoitti...

Mgadalena Hai: Kiitos! :) Joo, uusi nettikone olisi kiva ja vähän monipuolisempi puhelinmallikin voisi piristää. ;) Olen tässä jo vähän odotellutkin yhteydenottoja, mutta mitään ei ole toistaiseksi kuulunut. Kyllä on kiittämätöntä porukkaa. ;)

Elina kirjoitti...

Hitsi, minulla on maininta Koneen hissistä, tosin vasta luvussa 4. Pitäisikö a) poistaa maininta b) pyytää Kone Oy:ltä sponssausta? Suomalainen hissi löytyi maailmalta ei-eurooppalaisesta kaupungista, siinä ei ollut sen enempää jujua.

Lukemattomia muitakin yrityksiä on mainittu. Kuten IBM ja Microsoft. Sekä epälukuinen määrä niitä, jotka olen keksinyt omasta päästäni. Niillä on kyllä kytkentä itse tarinaan ja uskottavuus vaatii myös tunnettujen tietotekniikkajättien mainintaa, jotta kaikki alan yritykset eivät ole keksittyjä.

Mitähän muuta löytyy, kun rupean kaivelemaan. Ainakin Aalto-maljakkoja, joille irvistetään.

Satakieli kirjoitti...

Elinalle: Pyydät tietenkin Konetta sponsoriksi ja vihjaat hienovaraisesti, että Otis on jo menestyksekkäästi käyttänyt tätä markkinointikeinoa. Myöntävän vastauksen varmistamiseksi voit vielä lisätä kirjaasi keskustelun, jossa henkilösi kertoo löydöstään jollekin suomalaiselle tuttavalleen. Tämän jälkeen henkilöt päivittelevät hetken Kone hissien onnistunutta maailmanvalloitusta. Eiköhän ala rahoitusta tulemaan. ;D Microsoftin ja IBM:n tapauksissa voit hyvällä syyllä pyytää uuden tietokoneen ja siihen Microsoftin uusimmat ohjelmat valmiiksi asennettuina. Äläkä unohda pyytää kaiken kattavaa huoltosopimusta, sillä tietokoneet ovat pirun epäluotettavia. ;)

Mutta olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että tietotekniikkajättien, mainitseminen tekstissä parantaa yhteyksiä tähän maailmaan, jos tekstissä käsitellään yritysmaailman kiemuroita. Ja sinä osaat takuulla käyttää yritysnimiä hienovaraisemmin kuin Brown. 'Otis-merkkinen hissi' kuulostaa nimittäin aivan kaamealta infodumppaukselta!

Kirjoittamisen iloa! Minä jatkan kohta taas "Klassikko 2:n" työstämistä. Välillä on kiva katsella ikkunasta sateessa ryntäileviä ihmisiä, kun itse saa istua sisällä lämpimässä. Tällaisella ilmalla kirjoittaminen on ihan parasta! :D

Ahmu kirjoitti...

Pakko muuten udella: mitä kappaletta olet ollut harjoittelemassa pianoa esittelevässä kuvassa? ;) Näin pianonsoittelijana kiinnostaa :)

Satakieli kirjoitti...

Ahmulle: Hyvä kun kysyit, minun on nimittäin pitänyt itsekin selvittää mikä tuo nuottitelineellä patsasteleva kappale itse asiassa on. Sain kappaleen läksynä joskus vuosia sitten silloiselta pianonsoitonopettajaltani eikä hän ollut vaivautunut kirjoittamaan sivun yläkulmaan muuta kuin säveltäjän, F. Mendelssohn. Opusnumero (op. 38 nr. 2) kuitenkin paljastaa, että kysymyksessä on yksi Mendelssohnin Sanattomista lauluista. Kaivoin kappaleen esille nuottivarastostani jokin aikaa sitten ja olen soitellut sitä lähinnä satunnaisesti ja sormia verrytelläkseni. Aktiivisemmin olen harjoitellut Tchaikovskyn Barcarollea, jota en ole ennen soittanut. Se on mukavan tunnelmallinen pianoklassikko ja sopii hyvin "klassikoiden" ohessa soitettavaksi. :)

Tirlittan kirjoitti...

Minusta koko sana "tuotesijoittelu" on ärsyttävä. Se jos mikä esim. mainoksissa kiinnittää huomiota tuotesijoitteluun. Kirjoissa onneksi olen törmännyt kyseiseen ärsyttävyyteen harvemmin, ainakaan en ole siitä ärsyyntynyt. Mistä tietää, milloin kirjoittaja on halunnut luoda tietyn mielikuvan ja milloin se on vain tuota "tuotesijoittelua"? Ehkäpä joku päivä näemme senkin karmeuden, että kirjan tekstien väliin tulee lyhyitä mainosiskuja, vaikkapa boldattuna...

Ahmu kirjoitti...

Ooh, Mendelsson on minulle aika vierasta, en ole pahemmin soitellut. Minulla on menossa taas vuosittain toistuva Chopin -kausi ;)

Satakieli kirjoitti...

Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa Tirlittan! Minäkin olen nähnyt kauhukuvia mainoksilla varustetuista kirjoista. Olisi kaameaa, jos kustantamot innostuisivat painamaan sivun laitaan mainoksia ja muuta moskaa. Se olisi lukijan ja kirjoittajan pahin painajainen.

Ahmulle: Minulla on menossa Tchaikovsky kausi! Chopin on ohjelmistossa jokseenkin aina. ;)