Kustannusosakeyhtiö Tammi,
Lähetin teille esikoiseni tämän vuoden alussa vakuuttuneena siitä, että Tammi olisi yksi Suomen parhaimmista kustantamoista. Samoihin aikoihin lähetin saman käsikirjoituksen myös Otavalle ja Gummerukselle, jotka toimittivat minulle vastauksensa lupaamansa aikavälin sisällä. Teiltä kirjettä ei kuulunut, vaikka sivuillanne lupaatte toimittaa vastauksenne ”viimeistään noin kuuden kuukauden kuluessa”.
Kuusi kuukautta meni ja kesä vaihtui syksyksi, mutta vieläkään posti ei tuonut käsikirjoituksestani minkäänlaista viestiä. Kahdeksan kuukauden jälkeen päätin lopulta soittaa ja kysyä jonkinlaista väliaikatietoa käsikirjoitukseni tilanteesta. Kustantamonne edustaja päätteli, että käsikirjoitukseni oli otettu sivuun, sillä muussa tapauksessa olisin saanut vastauksen jo ensimmäisen kuukauden kuluessa. Tämän sanottuaan hän lupasi lähettää asiasta tiedustelun ja ottaa minuun yhteyttä myöhemmin.
Olin toiveikas, mutta varovainen odotuksissani. En missään vaiheessa uskaltanut unelmoida kustannussopimuksesta, mutta ajatus henkilökohtaisemmasta vastauksesta tuntui ensimmäistä kertaa olevan aivan ulottuvissani. Mutta luvattua yhteydenottoa ei kuulunut, ei kirjettä eikä sähköpostia.
Lopulta soitin toistamiseen sille henkilölle, jolle puheluni oli ensimmäisen kerran yhdistetty ja tiedustelin käsikirjoitustani uudelleen. Tällä kertaa minulle kerrottiin, että käsikirjoituksia oli käyty vastikään läpi eikä minun esikoistani ollut katsottu julkaisuohjelmaan sopivaksi. Kustantamonne edustaja joutui kuitenkin perumaan sanansa tarkistettuaan päätöksen rekisteristänne. Kirjani olikin luvussa.
Olin tiedosta kieltämättä todella riemuissani ja toistelin ajatusta mielessäni herkeämättä. Luvussa, minun esikoiseni... Ajan kuluessa riemuni kuitenkin vaihtui epäilyksen tunteisiin ja aloin jälleen pelätä pahinta. Ehkä kirjani oli sittenkin unohtunut kustannustoimittajalta lukemattomien käsikirjoitusten pinon pohjimmaiseksi tai hukkunut jonnekin toimiston uumeniin.
Kun toisesta soitostani oli kulunut kuukausi, päätin ottaa yhteyttä kolmannen ja viimeisen kerran. Tällä kertaa pyysin saada puhua toisen henkilön kanssa, koska aiemmat yhteydenottoni eivät olleet johtaneet mihinkään kunnolliseen lopputulokseen. Parannusta ei kuitenkaan tapahtunut. Toinen kustantamonne edustaja selitti, että meneillään oleva tilanne, joka oli ollut mediassakin näkyvästi esillä, oli hidastanut käsikirjoitusten käsittelyä. Jäin siihen ymmärrykseen, että kustantamonne edustaja tarkoitti ”tilanteella” WSOY:n siirtymistä Bonnierin omistukseen ja Anne Valstan toimitusjohtajuuden jakautumista kahden kustantamon kesken. Olin ihmeissäni ja pidin selitystä kummallisena.
Kolmannen soittoni jälkeen minulle luvattiin lähettää sähköpostia, jota ei tietenkään koskaan tullut. Vähitellen menetin kaiken uskoni kustantamoanne kohtaan enkä uskonut kuulevani teistä enää koskaan mitään kunnes sitten muutaman viikon päästä posti toi minulle kirjeen. Kun näin kuoressa yrityksenne kirjavan logon, ymmärsin lopultakin saaneeni vastauksen, jonka tuloa oli odottanut jo melkein vuoden.
Kirjeessänne tervehditte minua ja väititte minun lähettäneen kustantamoonne lastenkirjan. Kirjani nimestä oli puolestaan kirjoitettu vain ensimmäinen sana, mikä teki ensimmäisestä virkkeestä kovin keskeneräinen oloisen. Jälkimmäisen virheistä voi helposti laittaa kiireen ja huolimattomuuden piikkiin, mutta mitä sanotte ensimmäisestä? Minä en nimittäin lähettänyt teille lastenkirjaa vaan monta sataa sivua pitkän romaanin, jonka sisältöä ei voi missään tilanteessa kuvata lapsille sopivaksi. Jos kirjeen allekirjoittanut kustannustoimittaja olisi edes vilkaissut käsikirjoitustani, hän olisi voinut helposti todeta sen itsekin.
Kaikesta toiminnastanne välittyi harvinaisen välinpitämätön kuva. Asenteenne oli piittaamaton, lupauksenne yhteydenotoista valheellisia ja lopullinen vastauksenne viimeistelemättömyytensä lisäksi virheellinen. Viestinnässännekin oli ongelmia. Tieto ei tuntunut kulkevan kustantamonne sisällä yhtään sen paremmin kuin sieltä ulos.
Kirjeenne lopussa kiititte minua luottamuksesta. Jos luottamusta joskus oli, kirjeen lukemisen jälkeen siitä ei ollut jäljellä enää mitään. Olisin toivonut teidän tutustuvan käsikirjoitukseeni, mutta kirjeenne todisti, ettette niin tehneet. Tämän kaiken luettuanne ymmärrätte varmaan, miksi en tule enää jatkossa lähettämään käsikirjoituksiani teidän arvioitavaksenne.
Satakieli
50 kommenttia:
Oho, aika huono tuuri sinulla on käynyt, kun ovat noin välinpitämättömästi asiaasi hoitaneet! Suorastaan röyhkeää. Olen itsekin ollut ongelmissa asioidessani Tammen kanssa, (viestintäosaston kanssa ja koskien eri asiaa kuin käsikirjoitusta) mutta luulin välinpitämättömän ja tökerön käytöksen olevan harvinainen poikkeus, joka osui kohdalleni. Ikävää nähdä, että näin ei ollut.
Hei! Olen lukenut blogiasi, vaikka en olekaan kommentoinut. Blogisi on mielenkiintoinen ja odotinkin tätä Tammi-aiheista postausta, koska itsekin haaveilen kirjailijan urasta ja olen lähettänyt kyseiseen kustantamoon käsikirjoituksen. Vastausta ei ole vielä kuulunut, mutta olen kerran aiemminkin lähettänyt heille tarinani, ja vastauksen saamiseen meni puolitoista vuotta. En ollut yhtä rohkea kuin sinä ja kehdannut kysellä perään, luulin käsikirjoituksen menneen hukkaan... mutta kun vastaus tuli, se oli ystävällinen ja kannustava ja perusteltu, vaikka hylkäys olikin. Eli siltä osin minulla ei ole heistä pahaa sanottavaa. Mutta sinun saamasi kirje tuntuu käsittämättömältä! Kyllä nimet pitäisi olla oikein... onko sinulla aavistustakaan, miksi he luulivat kirjaasi lastenkirjaksi? T. Anonyymi seuraajasi
No, eipä ollut yllättävää käytöstä. Itse asiassa verrattuna siihen, millaisia juttuja itse tiedän Tammelta, niin tekisi mieli sanoa, että "eihän tuo vielä mitään..."
Kiitos, Satakieli, että jaoit kokemuksesi! Tämä saa minunkin reppuani hieman painavammaksi. Kiitos!
Harmillista ja tosiaan melkoisen välinpitämätöntä tällainen kustantamon käytös sinua kohtaan. Merkillistä, mitä tämäntyyppinen venyttäminen ja välttely edes auttaa heitä :-/. Tsempit!
Moi!
Jos kerran tuollaista sattuu, en itsekään enää luota Tammeen niin paljoa enää. Ajattelin nimittäi laittaa yhteen isoon kustantamoon käsikirjoitukseni, josta tuli ensimmäisenä mieleeni, että Tammi olisi juuri sopiva. Tällaisen tiedon takia, en sitten olekaan niin vahvasti Tammen puolella. Enkä ole varma Otavastakaan. Varmaan Otava ois hyvä, mutta varsinkaan Gummerrukseen en lähetä. :( Harmillista tuollainen. Kai kustantamoja on vielä jäljellä, joihin olet käsikirjoituksen lähettänyt? Vai oliko Tammi viimeinen kenties? :o Mulla on käsikirjoituksen lähettäminen vasta vaiheessa vielä. Mutta kai minunkin käsikirjoituksen lähettäminen on aika joskus saada kritiikkiä :D
T: iltzu
Kustantamot ovat ainutlaatuisia yrityksiä, joilla ei ole ilmeisesti minkäänlaisia resursseja tai mielenkiintoa asiakaspalveluun. On aivan oikein että kirjailijat äänestävät jaloillaan. Oliko satakielen käsikirjoitus hukattu? Eikö olisi ollut asiallista antaa edes muutaman rivin mittainen palaute jos käsikirjoitus oli luvussa?
Kiitos minunkin puolesta tästä kirjeestä. Täytyy sanoa, että kuvailemasi tilanne on yksi pahimpia pelkojani. Ajattelen aina, että eiväthän kustantamot noin voi tehdä. Ilmeisesti voivat. Tämä onkin yksi syy, miksi on hyvä, että teit kirjeestäsi julkisen. Tällainen käytös on törkeää ja on hyvä, että se tulee julki. Miten he kehtaavat? Koko kustantamoa ei olisi olemassa ilman ihmisiä, jotka sinne kässäreitään lähettävät. Uskomatona. Olen pahoillani todella puolestasi.
Minusta on aina ollut vähän outoa, että kustantamot vastaanottavat käytännössä lähes rajattoman määrän käsikirjoituksia, joista suurta osaa ei luultavasti kuin vilkaista. Eikö olisi järkevää informoida kustantamon sivuilla, että esim. sen ja tämän genren osalta emme tällä hetkellä ota vastaan käsikirjoituksia? Tai sitten vain yksinkertaisesti voisi ilmoittaa sen kerrotun määräajan jälkeen, että valitettavasti emme ehtineet tutustua kässäriin, mutta kiitos kuitenkin tms?
Kustantamoissa ei tunnuta ihan ottavan huomioon sitä, että kaikenlaisten sosiaalisten medioiden yleistyminen mahdollistaa ihan uudella tavalla tällaisten "viestien" kantautumisen asiakkaiden korviin, minkä lisäksi julkaisemisesta haaveilevilla on hyvin pian myös muita väyliä julkaisemiseen kuin suuret kustantajat. Kunhan omakustannekirjallisuudesta häviää se "kotitekoinen=surkea" mielikuva, myös lukijoita tulee lisää. Ja entäs sähkökirjat? Kirjojen tekeminen on pian niin helppoa, ettei kustantajia kohta edes tarvita. Harmi, että ne vielä kaiken lisäksi romuttavat omaa uskottavuuttaan tällaisella toiminnalla...
Tsemppiä Satakieli, tämä oli hyvä postaus!
Kiitos kaikille kommentoijille! Vastaan teille kahdessa erässä, koska vastauksesta tulee todennäköisesti pitkä.
Marissalle: Minustakin Tammen toiminta oli harvinaisen asiatonta ja röyhkeää joten en ole kovin yllättynyt saamastasi kohtelusta... :( Luulisi, että mikä tahansa yritys (jopa kustantamo) kiinnittäisi huomiota asiakaspalvelun toimivuuteen ja ystävällisyyteen, mutta jos ei niin ei. Minulle annettiin puhelimessa hyvin epävarmoja tietoja ja lopullisen vastauksen jälkeen en enää tiennyt mihin uskoa. Käsittämätöntä toimintaa, kerta kaikkiaan!
Anonyymille (1): Kiitos! Olen iloinen, että tämä tärkeä ja meitä kaikkia koskettava aihe, sai sinutkin kommentoimaan. Jokainen kommentti tähän postaukseen on nimittäin mitä parhain todiste siitä, että tätä luetaan ja että me kirjoittajat vaadimme saada osaksemme parempaa kohtelua. Kuka tahansa meistä, joka on kirjoittaja nyt, voi nimittäin olla kirjailija joskus tulevaisuudessa. Kustantamojen kannattaisi muistaa se.
Olen iloinen siitä, että onnistuit saamaan Tammelta kannustavan ja hyvin perustellun kirjeen. Tuskinpa koko Tammea olisi muuten enää edes olemassa, jos he töpeksisivät järjestelmällisesti jokaisen kirjoittajan kohdalla... Tammen vastaus on minulle edelleen suuri mysteeri, sillä lastenkirjaa romaanistani ei saa tekemälläkään. Sisältö on vaativaa, kieli kaunokirjallista ja pituutta tekstillä useampi sata sivua. Kirjan nimikään ei viittaa millään tavalla lastenkirjallisuuteen. Jos oletamme, että kirjani nimi olisi ”Kolmas hylkäys”, Tammi kirjoitti: ”lähetitte kustannusosakeyhtiö Tammeen lastenkirjan, kolmannen.” Hmmm…
Parhainta onnea sinulle ja käsikirjoituksellesi! :)
Kyllä tämä tästä: Jos asia on niin kuin sanot, taisin päästä vähällä.. Toisaalta se ei paljoa lohduta. Tuntui todella turhauttavalta saada tällainen vastaus lähes vuoden odottelun jälkeen.
Paulalle: Kirjoitin tästä avoimesti, koska häpeä on Tammen, ei minun. Tein kaiken juuri niin kuin minulta odotettiin. Lähetin pitkälle työstetyn käsikirjoituksen saatteineen, odotin kiltisti sen ”noin kuusi kuukautta” ja otin yhteyttä vasta reilun kahdeksan kuukauden jälkeen. Puhelimessa olin ystävällinen ja odotin jokaista yhteydenottoa kärsivällisesti. En myöskään vaatinut missään vaiheessa lopullista vastausta vaan lähinnä jonkinlaista väliaikatietoa. Tammen välinpitämättömyys oli todella pöyristyttävää.
Iltzulle: Olen lähettänyt käsikirjoitukseni vasta kolmeen kustantamoon joten pari isompaa taloa ja kaikki pienkustantamot ovat vielä jäljellä. Tällä hetkellä en kuitenkaan ehdi miettiä uutta kustantamokierrosta, sillä kirjoitan gradua, joka vie nyt suurimman osan tehokkaasta kirjoitusajastani. Toivon sinulle paljon kärsivällisyyttä lähestyvää kustannuskierrostasi varten! :)
Anonyymille (2): Rehellisyyttä olisin todella kaivannut, mutta sitä en onnistunut löytämään kustantamon nettisivuilta saati asiakaspalvelusta. Minusta on väärin luvata, että vastaus tulee ”viimeistään noin 6 kk:n sisällä” jos kustannustoimittajat eivät pysty käsittelemään käsikirjoituksia tuossa ajassa. Puhelimessa annetut lupaukset yhteydenotoista olivat yhtä tyhjiä. Tuskin mikään muu yritys Suomessa voisi käsitellä ihmisiä yhtä tökerösti, mutta kustantamo Tammi nähtävästi uskoo voivansa. Koska kirjoittajat eivät ole asiakkaita tai kuluttajia, he eivät voi valittaa kohtelustaan mihinkään. (paitsi tietenkin nimettöminä blogeissaan..)
Deelle: Kiitos! Mietin pitkään kirjoitanko tästä, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että muutkin kirjoittajat ansaitsevat tietää. Kokemukseni kertoo nimittäin ennen kaikkea Tammen piittaamattomasta toiminnasta, ei niinkään minusta tai käsikirjoituksestani. Jos siis olisin jättänyt kirjoittamasta tästä, olisin tavallaan suojellut Tammen julkisuuskuvaa ja se taas olisi ollut käsittämätöntä toimintaa minulta. Siksi päätin lyödä takaisin – kirjoittamalla.
Ahmulle: Kiitos tsempistä, Ahmu! Rehellinen ja ”asiakkaitaan” kunnioittava kustantamo toimisi juuri niin kuin kirjoitit, mutta Suomen suuret kustantamot haluavat pitää kiinni mielivaltaisesta toiminnastaan niin kauan kuin voivat. Tällä kirjoituksellani halusin vähän ravistella kirja-alaa ja muistuttaa, että meillä kirjoittajillakin on ääni ja me ansaitsisimme vähän arvostusta. Ilman kirjailijoita ja uusia kirjoittajia Suomessa ei olisi ainuttakaan kustantamoa. Jään innolla odottamaan kirja-alan murroksen uusia tuulia.
Ahmun kommentissa on järkeä! Asia on juuri näin! Kirja ala tulee toden teolla muuttumaan lähivuosien aikana.
Olen kyllä tosi pahoillani näiden kokemusten takia, Satakieli, ja kiitos tästä postauksesta. Käsittämätöntä toimintaa. Jos heillä ei ole aikaa, niin se pitäisi sanoa, siis huom. aikaa ottaa vastaan uusia käsikirjoituksia, köh köh. Palkka juoksee kait muutenkin. Kyllähän sen tietysti jo järki sanoo, että jokin siellä Tammella tökkii, kun niillä on esim. Katri Lipsonin kaltainen kirjailija, mutteivät saa häntä kannustettua toiseen kirjaan.
Kirja-ala ei muuten koskaan muutu niin, etteikö kustantamoja enää tarvittaisi. Kustannustoimittajilla on paljon annettavaa käsikirjoituksen työstämisestä, ja sehän se tässä on juuri se mikä harmittaa: kun näytetään punaista valoa, ja sitten ei onnistukaan. Onkohan niin, että käsikirjoituksella on ollut useampi lukija, nämähän ovat käsittääkseni talon ulkopuolisia kirja-alan ammattilaisia, esim. kirjailijoita tms. Tällöin olisi tosi kiva, jos kirjoittaja saisi tietää, koska se kannustaisi. Toivoisin kyllä enemmän läpinäkyvyyttä kustantamojen toiminnasta, ja tuo idea siitä "mitä etsimme nyt" olisi hyvä, kun kuitenkin jotakin aina etsitään. enemmän tällaisia kirjoittajien kokemuksia kustantamoiden kanssa toimimisesta, kun kustantamot kerran itse ovat asiasta hiljaa.
Lily: Eivät kustantamot varmasti ihan kokonaan katoa, mutta kannattaa ottaa huomioon, ettei kustannustoimittaja ole ainoa taho, joka voi auttaa kirjan työstämisessä. Minun käsitykseni mukaan kustannustoimittajat nimenomaan pyrkivät muokkaamaan kirjaa sen mukaan, millä katsotaan olevan kysyntää markkinoilla. Muut kirjallisuusalan ammattilaiset ja toisaalta kirjoittamiseen opastavat koulutukset antavat objektiivisempaa ohjeistusta käsikirjoituksen työstämiseen - luulen.
Minulla ei ole asiasta minkään valtakunnan oikeaa tietoa, mutta voisin kuvitella, että joskus tulevaisuudessa kustantamot erikoistuvat enemmän niin, että suurten yleiskustantamojen (jotka tuottavat lähinnä sitä suurille massoille genretettyä kirjallisuutta) määrä vähenee suhteessa pienempiin ja tiettyihin aloihin erikoistuneisiin kustantamoihin. Ehkä näin myös lukijoilla olisi mahdollisuus löytää pienilevikkisemmän kirjallisuuden joukosta ne omat suosikit (esim. minun suosimaani genreä ei käytännössä julkaista ollenkaan Suomessa, enkä usko että kyseessä on tarjonnan puute...). Ja toisaalta: tällöin ehkä myös kässäreitä tarjoavat kirjoittajat voisivat paremmin valikoida minne tekstejä kannattaa lähettää.
Menee vähän spekuloimiseksi, mutta on toisaalta mielenkiintoista pohtia mihin suuntaan ala voisi lähitulevaisuudessa kehittyä. Suomessa ei vissiin ollenkaan harrasteta sellaisia "kirjallisuusagentteja" joita käsittääkseni käytetään paljon suuressa maailmassa?
Kiitos onnentoivotuksesta, toivon samaa sinulle jatkossa! Toivottavasti et lannistunut saamastasi kirjeestä. Oliko siinä muuten edes pahoittelua vastauksen venymisestä? T. Se ensimmäinen anonyymi, tällä kertaa omalla uudella nimimerkillä.
Anonyymille (3): Ahmun kommenteissa on usein järkeä! :D Minäkin uskon, että kirja-alalla tullaan näkemään vielä vaikka mitä. Paljon riippuu tietenkin meistä kirjoittajista...
Lilylle: Kiitos "osanotosta"! Minäkin toivoisin kustantamoilta enemmän suoria vastauksia ja avoimuutta sen suhteen, mitä he haluavat julkaista. Nähtävästi kustantamot haluavat kuitenkin poimia vain parhaat päältä joten kustannusohjelmaa varmaan aina muokataan sen mukaan mitä heille milloinkin tarjotaan. (Olen viime aikoina alkanut epäillä koko kustannusohjelman olemassaoloa...) Julkaistavaksi valittavat kirjat ovat sitten niitä, joiden uskotaan myyvän parhaiten. Tuskin kustantamoilla on siis muuta intressiä kuin saada toiminnastaan mahdollisimman paljon voittoa. Toki niitä taiteellisesti ansiokkaita ja marginaaliin jääviä teoksiakin joskus julkaistaan - jos ei muuten niin ainakin paremman imagon toivossa. Periaatteessahan kirjallisuudenhan pitäisi nimittäin edustaa taidetta ja korkeakulttuuria, ei siis pelkkää bisnestä. ;)
Ahmulle: Toivon, että kustannusala muuttuu tulevaisuudessa toivomaasi suuntaan. Olisi hurjan kätevää, jos ei tarvitsisi jatkuvasti arpoa mihin käsikirjoituksensa seuraavaksi lähettää. Erikoistuminen johonkin tiettyyn genreen tai genreihin helpottaisi varmasti myös kustantamojenkin työmäärää. :D
B.N:lle (anonyymi 1): Tammen kirje oli tietenkin iso järkytys ja olin kirjaimellisesti shokissa kokonaisen viikon kirjeen saapumisen jälkeen. Vähitellen kuitenkin toivuin ja lopulta pystyin jo analysoimaan tapahtunutta rationaalisemmin. Kirjehän tarkoitti käytännössä sitä, ettei käsikirjoitukseeni tutustuttu joten minulla ei ole mitään syytä ajatella että itse tekstissä tai tarinassa olisi jotakin pahasti pielessä. Oikeastaan tiedän jo miten aion käsikirjoitusta muuttaa, joten toistaiseksi en aio lähettää sitä minnekään.
Tammen vastauksessa ei pahoiteltu mitään muuta kuin sitä, ettei "lastenkirja" sopinut heidän julkaisuohjelmaansa. Lopussa oli sitten ne perinteiset terveiset ja kustannustoimittajan omakätinen allekirjoitus. Virheitä lukuun ottamatta kirje oli siis ihan standardin mukainen.
Ehkä käsikirjoitukseesi tutustuttiin. Jos se oli kustantamon ulkopuolella jollakin lukijalla hyvän aikaa, mikä tarkoittaa siis sitä että joku kustantamossa näki siinä potentiaalia. Kustantamo sai yksitysikohtaisemman palautteen tekstistäsi, ja palautteen antaja palkittiin lahjakortilla Tammen kirjakauppaan, ja palautteen antaja sai kolme romaani itselleen palkinnoksi ja yksi niistä kertoo lihavasta Tiksusta (Maarit Verrosen teos). No niin, olenpa hauskalla päällä. Palautteessa oli oletettavasti myös jotakin hyvää tekstistäsi, olihan jo kustantamossa nähty, että siinä on ainesta, mutta myös jotakin joka sai kustantamon epäilemään. Ehkä palautteen antaja ei tunnistanut tekstisi genreä, ja epäröi sitä, olisiko kyse nuortenromaanista vai aikuisille suunnatusta tekstistä. Näin oletan vain sen takia, jotta pystyisin selittämään tuon "lastenkirjan". Voi olla, että se on päässyt palautteesta varsinaiseen kirjeeseen. Oletan, että kustantamolla on yksityiskohtaisempi lausunto teksistäsi, mutta he eivät halua antaa sitä sinulle, koska he olettavat että siitä voisi olla kilpailuetua jollekin muulle kustantajalle, jos kirjasi hyvinkin vielä päätyy julkaistavaksi, silloinhan Tammi tulisi tehneeksi työtä jollekin muulle kustantamolle, ilmaiseksi. Tässä suhteessa toivoisin kustantamoilta enemmän avoimuutta näissä asioissa, että kertoisivat, miten toimivat. Oletan siis, että se joka vastauksen sinulle kirjoitti, teki työnsä hyvin nopeasti, eikä kiinnittänyt "pikkujuttuihin" (kirjan nimi jne.) erityistä huomiota. Hän laittoi samana päivänä kymmeniä palautteita, ja tahtoi käydä myös syömässä.
Kustannustoimittajien antamaa palautetta ei ole syytä arvostella. Itse asiassa ei ole syytä olettaa, että kukaan voisi antaa palautetta kustannustoimittajaa paremmin. He ovat yleistä kirjallisuutta tai kotimaista kirjallisuutta pääaineenaan opiskelleita, ja lisäksi työnsä kautta kirjallisuutta tuntevia. Jotkut toimittaneet Finlandia-palkittuja, jne. Tammenkin toimittajat ovat nähneet ties kuinka monen arvostelumenestyksen eli korkeakirjallisen teoksen synnyn. Se joka ajattelee kaupallisesti kustantamossa, on kustannuspäällikkö. Hän on se joka bongaa niitä sieviä julkkiksia kirjoittamaan omalla sydänverellään.
Minusta olisi reilua tässä tilanteessa, että Tammi hyvittäisi asiaa antamalla sinulle yksityiskohtaisemman palautteen tekstistäsi, olisit sen mielestäni ansainnut. Ja anteeksipyynnön. Niin että jos Tammen edustajat luette tätä, niin ... vähintä mitä voisitte tehdä, olisi julkisesti kertoa, mikä on se prosessi, johon kustantamoonne lähetetty käsikirjoitus joutuu, kuinka suuri osa käsikirjoituksista hylätään siten että niistä luetaan vain ihan vähän alusta, ja kuinka paljon taloon tulleita käsikirjoituksia käy jollakin lukijalla, joka oikeasti lukee sen "kannesta kanteen"? Kaikki mahdollinen tieto tästä prosessista puhdistaisi ilmaa.
Kiinnostaisi, Lily, kuulla, miksi uskot nimenomaan kustannustoimittajan palautteen olevan parempaa kuin mikään muu mahdollinen palaute? Onhan pitkää uraa tehneitä kirjallisuuden ammattilaisia myös muualla. Ja toisaalta vasta työuraansa aloittaneita, kokemattomia kustannustoimittajia. Ehkä sinulla on alasta omakohtaista kokemusta, kun luottosi kustannustoimittajien työhön on niin vahva?
Ahmu, en itse asiassa tarkoittanut että kustannustoimittajien palaute olisi aina parempaa kuin muiden antama. Mutta olen istunut pitkään kirjoittajapiirissä, jota veti kirjallisuutta kunnioitettavasti opiskellut ja tunteva henkilö, jolla oli kuitenkin opettajan työkokemus. Suunnilleen sama koulutus siis kuin kustannustoimittajilla, mutta eri työkokemus, hän ei siis työskennellyt kirjojen tekemisen parissa, vaan korjasi työkseen esim. aineita jne. mitä kaikkea arvostettavaa ja vaativaa äidinkielenopettajat tekevät, esim. kehittävät kurinpidollisia valmiuksia, joka ei ole ollenkaan helppo taito kehittää. En siis aliarvioi äidinkielenopettajia ollenkaan, aivan päin vastoin, monessa suhteessa heidän työnsä on vaativampaa kuin kustannustoimittajien, mutta mitä tulee romaanin kirjoittamiseen, oman kokemukseni mukaan heillä ei välttämättä ole niin paljon annettavaa kuin sellaisella joka on joko itse saanut oman kirjan julkaistua samasta genrestä, tai ainakin nähnyt romaanin kirjoittamisen prosessin läheltä, kuten kustannustoimittaja. Huono palaute voi saada kirjoittajan väärille raiteille.
Lisäksi nyt vain on niin, että jos Suomessa aikoo kirjan julkaista, niin on pakko tulla kustannustoimittajien kanssa toimeen. Tällöin siitä kannattaa ottaa ilo irti, eikä se onnistu, jollei osaa arvostaa kustannustoimittajia.
Se että jos suomeen tulisivat kirjallisuusagentuurit, ei muuttaisi alan luonnetta. Kirjallisuusagentit olisivat yhtä lailla kiinnostuneita tekstin kaupallisesta potentiaalista kuin nykyään kustannuspäälliköt.
Kirjallisuusagentitkaan eivät anna palautetta muiden teksteistä kuin vain omien asiakkaidensa, niiden teksteistä joihin he ovat sitoutuneet, eli tällöin ainoaksi mahdollisuudeksi jäisivät maksulliset arvostelupalvelut, kuten nykyäänkin. Jos ei saa vastavuoroista luottamusta mistään kustantamosta omalle luottamukselleen. Suosittelen näitä arvostelupalveluita. Ne ovat kullan arvoisia, tai ainakin ne voivat olla, jos osaa ottaa palautetta vastaan. Itse maksan mieluiten sellaisen henkilön palautteesta, joka tuntee kirjan kirjoittamisen prosessin omakohtaisesti oman työnsä kautta joko kirjoittajana tai kustannustoimittajana. Äidinkielenopettajat voivat antaa ihan yhtä hyvää palautetta, kuten myös alan iloiset harrastelijat, ja olen itsekin siis toisinaan nauttinut tällaisen kelkan kyydistä, vaikka ei siitä näin jälkeenpäin ajatellen ole ollut mitään hyötyä. En kadu, sitä en sano.
Ahaa, ymmärrän. Käsitin, että niputat myös arvostelupalvelujen kriitikot yms. joukkoon, joiden palaute ei ole verrattavissa kustannustoimittajien palautteeseen tasonsa ja hyödyllisyytensä nähden. Äidinkielenopettajat ovat tietysti asia erikseen, enkä lähtisi heitä lukemaan siihen joukkoon, jolta ensisijaisesti kannattaa lähteä hakemaan palautetta, jos mielii kehittää käsikirjoitustaan julkaistavaan suuntaan. Mainitsit vain aikaisemmassa kommentissasi, ettei "kukaan voisi antaa palautetta kustannustoimittajaa paremmin", ja tätä lähdin ihmettelemään.
Toki on ihan tosiasia, että kirjan saattamisessa julkaistavaan kuntoon on kustannustoimittajalla ainakin tätä nykyä tärkeä rooli.
Minua itseäni kiinnostaisi melkein enemmänkin se, mikä on ihan tavallisen lukijan rooli suhteessa tähän prosessiin. Lukijathan käytännössä äänestävät ostamalla kirjan, mutta ostopäätökset tapahtuvat tarjonnasta riippuen. Mutta jos kustantamot poimivat tarjonnan joukosta pois ne genret, jotka nimenomaan kiinnostavat lukijoita? Eli miten ja missä lukijolla on mahdollisuus vaikuttaa ja toivoa tietynlaisia romaaneja julkaistavaksi?
Lilylle: Mielestäni lastenkirjalla tarkoitetaan yleensä lyhyttä teosta, jossa on suhteellisen vähän tekstiä kuvituksen määrään nähden. Tarinakin on usein yksinkertainen ja monesti opettavainen, hauska tms. Nuorten ja aikuisten kirjoissa kuvitusta on harvemmin ja pituutta usein noin sadan tai useamman sadan sivun verran. Minun käsikirjoitukseni kuului kustannustoimittajan mielestä kategoriaan ”lastenkirjat” ei siis nuorten- tai aikuistenkirjoihin.. Tästä nimenomaisesta syystä uskon, että minun kirjani tapauksessa Tammella oltiin ainoastaan huolimattomia. Muussa tapauksessa vastaus olisi varmasti ollut hiukkasen kannustavampi ja paremmin laadittu. Kunpa voisin uskoa sinun versiosi tapahtumista, mutta valitettavasti en voi.. Niinpä avoin kirjeeni edustaa kaikkinensa parhaiten sitä näkemystä, johon kaiken tapahtuneen jälkeen jäin. Kiitos silti ystävällisyydestäsi! :)
Kustannustoimittajien antamista palautteista minulla ei ole toistaiseksi kokemusta, mutta varmasti arvostaisin heidän näkemyksiään, jos palautetta joskus saisin. Useimmilla heistä on epäilemättä erittäin laaja-alainen kokemus kirjallisuudesta ja osalla jopa alan koulutusta. Nämä kaiksi asiaa eivät kuitenkaan tee heistä erehtymättömiä. Jos meillä olisi siis joukko kustannustoimittajia ja yksi arvosteltava teos, jokainen palaute olisi varmasti erilainen. Siksi kustannustoimittajien antamiin palautteisiin ei mielestäni kannata suhtautua täysin kritiikittömästi, sillä käsikirjoitusta voi aina kehittää monella tavalla eikä ainutta oikeaa vastausta ole olemassakaan. Olen kuitenkin samaa mieltä siinä, että kustannustoimittajat ovat epäilemättä parhaimpia mahdollisia palautteenantajia, sillä käsikirjoituksen viimeistely/toimitustyö on heidän erikoisosaamistaan. Harva heistä on kuitenkaan kirjoittanut koskaan itse kokonaista kirjaa, joten kanssakirjoittajat ovat siinä suhteessa heitä osaavampia. Sanoisinkin, että kirjoittajan paras ystävä kirjoitusvaiheessa on toinen kirjoittaja ja kirjan valmistuttua pätevä asiansa osaava kustannustoimittaja (tai arvostelupalvelun kriitikko). Tärkeää on epäilemättä myös se, että kirjailija ja kustannustoimittaja tulevat hyvin juttuun, sillä kirjaa tehdessä yhteistyön on sujuttava molemminpuolisesti. Kirjoittaja on käsikirjoituksen paras asiantuntija, mutta toisaalta mikään ei näe tekstin heikkouksia yhtä tehokkaasti kuin ulkopuolinen silmä. Se, että kirjoittaja ja kustannustoimittaja neuvottelevat yhdessä käsikirjoituksen työstämisestä on ehdottoman tärkeää! :)
Kiitos kommentista ja keskustelun herättelystä! Pitäisiköhän minun kirjoittaa joskus kustannustoimittajan työtä käsittelevä postaus? Tiedän siitä jonkin verran, vaikken alalla olekaan toiminut.
Ahmulle: Kiva, että olet edelleen mukana keskustelussa! :) Hyviä kysymyksiä esitit Lilylle ja hyvä, että saatiin häneltä tarkentavia vastauksia. Minä uskon, että kustannustoimittajien paras vahvuus on juuri kokemus toimitustyöstä. Toisaalta kustannustoimittajan työ opitaan tekemällä joten kukaan heistä ei ole mestari aloittaessaan. Kaikilla ei myöskään ole edes alan koulutusta. (eli yleinen kirjallisuustiede tai suomen kieli ja kirjallisuus pääaineena.) Lisäksi on muistettava, että nuo opinnot eivät myöskään valmista suoraan kustannustoimittajan työhön, vaikkakin pilkkusääntöjen ja kielioppisääntöjen tuntemus on työssä epäilemättä suureksi eduksi! :D
Sen verran mielenkiintoinen keskustelu, että osallistunpa...
Pahoittelen saamaasi palvelua, silkkaa huolimattomuutta, siitähän tuossa näyttäisi olevan kyse. Luulisin, että kyseessä on tosiaankin talon ulkopuolinen freelancer, joka ilmeisesti on melkoisen työllistetty...
Itse olen saanut pelkkää hyvää palvelua Tammelta, nopeita reagointeja ja mikä ihmeellisintä, käsikseeni pureuduttiin todella syvälle jo ensimmäisessä yhteydenotossa vaikka mitään sopimuksia ei sen tiimoilta ollut silloin vielä edes solmittu. Juuri kustannustoimittajan innostunut ja intensiivinen suhtautuminen sai minut vakuuttumaan, että haluan Tammelle. Ja nyt kun editointia on jo tehty, niin olen vain entisestään vakuuttuneempi, että minulla on ilo työskennellä kokeneen ammattilaisen kanssa.
Kustiksen näkökanta on kullanarvoinen. Se ei ole mikään jumalan sana, ei sinne päinkään, mutta ajattelemisen aihetta se antaa. Ja kustis todellakin katsoo asioita eri näkökulmasta kuin esim. kirjoittajatoveri. Tuttujen kanssa on aina se ongelma, että miten paljon tonen voi suoraan sanoa tai uskaltaa sanoa. Lisäksi ammattilaisen vuosien työkokemus ja kirjallinen tietotaito - niitä ei vain kannata väheksyä.
Olipas tosiaan aika tylyä kohtelua Tammelta. Ymmärtäähän sen, että niillä on kiire, mutta että ihan noin kiire... Ei ihme jos tuollaisesta masentuu :(
Itse olen kyllä aina vaan enemmän kallistumassa siihen suuntaan, ettei isot kustantamot välttämättä ole se paras vaihtoehto. (Jos nyt joskus niin huikean hyvin käy, että kustannussopimuksen saisi.) Vaikka ne varmasti saisivatkin enemmän panostettua esim. markkinointiin, niin sitä hyvinkin saattaisi hukkua monien muiden kirjojen ja kirjailijoiden joukkoon ja kärsiä kustannustoimittajien kiireestä. Enemmän houkuttelee joku vähän pienempi kustantamo - ei nyt mikään ihan pikkuruinen yhden ihmisen yritys, joka saattaa seuraavana päivänä kaatua, mutta joku vähän WSOY:ta ja Tammea ja Otavaa pienempi. Mutta kai se olennaisin juttu on kuitenkin se, millaisen kustannustoimittajan kanssa joutuu tai pääsee tekemisiin. Ja se on varmaan sitten vähän tuurista ja sattumastakin kiinni, kustantajasta riippumatta.
Mutta tsemppiä vaan jatkoon ja kässärisi työstämiseen! Tuollaisen takia ei todellakaan kannata luovuttaa tai luulla, että on kirjoittanut huonon romaanin. Sisuuntua vaan ja unohtaa koko Tammi ja niiden häsläys :)
Kiitos rohkeudestasi kertoa tämä karmea esimerkkitapaus julki ja vielä lähettää se Tammelle! Heillä on tosiaankin syytä asenteensa tarkastamiseen.
Oman esikoiseni kanssa en ole vastaavaa joutunut kokemaan vaikkakin useiden kuukausien palautteen odottaminen on parasta aikaa käynnissä. Toivon toki sen enteilevän hyvää, mutta varaudun pettymykseen.
Olet minulle uusi tuttavuus ja mielenkiinnolla lisään sinut seurattaviin blogeihini.
Rohkeaa kirjoitusvuotta 2012!
Kävin lukemassa Minna Kristiinan blogia, josta en ennen tätä keskustelua ollut kuullutkaan ...
hän oli saanut viikossa oman kustannussopimuksensa, tai ainakin tiedon siitä, että homma etenee, näin blogin perusteella ymmärsin. Minna Kristiina tarkoitti tietysti puolustaa omaa kustantajaansa, mutta minusta tämä muuttaa asioita vain huonompaan suuntaan. Jos heillä on kykyä noin nopeaan reagointiin, niin kyllä pitäisi hoitaa kaikki käsikirjoitukset sitten enemmän säädyllisessä ajassa. Sen ymmärrän, ettei viikossa kaikki selviä, mutta ... hyvää päivää...
Minä tulen taas saivartelemaan, kun täällä vielä keskustellaan asioista :)
Eikös Tammenkin sivuilla luvata, että käsikirjoituksiin tutustutaan saapumisjärjestyksessä? Minna Kristiinan kokemukset (kiva tosin kuulla, että ne ovat hyviä, odotan innoissani että pääsen lukemaan kirjaa, jonka syntytarinaa kävin välillä blogissa seuraamassa) osoittavat, ettei tämä pidä paikkaansa, koska Satakielihän on lähettänyt Klassikon kustantajalle jo melkein vuosi takaperin. Tässä ihan konkreettinen esimerkki siitä, että väärää tietoa annetaan käsikirjoitustaan lähettävälle kirjoittajalle, kun mainitaan menettelytavoista, jotka eivät pidä paikkaansa. Onkohan tällaisissakin asioissa eroa eri kustannustoimittajien välillä, eli menettelytapa saattaa talon sisällä vaihdella?
Ai niih, jäi sellainen maku muutamasta kommentista, että olen ehkä antanut ymmärtää väheksyväni kustannustoimittajien ammattitaitoa tai työtä. Tarkennuksena vielä, että siitä ei missään nimessä ole kyse, tarkoitus oli vain spekuloida yleisestikin kustantamojen mahdollista roolia tulevaisuudessa. Ja ensisijaisesti lukijan näkökulmasta tarkasteltuna, koska olen kokenut, että minua kiinnostavia kirjoja ei pahennin maassa julkaista, mikä on harmi.
Ollaan siis yksimielisiä kustannustoimittajien merkityksestä, mutta ihmisiähän hekin ovat. Joskus on huono päivä. Kiva muuten ajatella, että joku lukisi oman tekstin päivänä jolloin on päänsärkyä. Tai kiire hammaslääkäriin. Tai väittäisi pomolle lukeneensa, ja sanoisi että se on huono vaikkei tosiasiassa olisi edes vilkaissut. Siis luottamustahan joko on tai ei ole. Puljun kulttuuri vaikuttaa suuresti siihen, miten työntekijät toimivat.
Minna Kristiinalle: Ensi alkuun lämpimät onnittelut sinulle ja tulevalle kirjallesi! Onnittelut myös ripeästä ja paremmasta palvelusta, jota sait Tammelta käsikirjoituksesi käsittelyvaiheessa. Muiden kirjoittajien ja Tammen puolesta toivon, että minä olin vain yksittäinen epäonnekas poikkeustapaus, joka sattui lähettämään käsikirjoituksensa kustantamoon väärään aikaan. En kuitenkaan sanoisi, että kysymys olisi pelkästä huolimattomuudesta. Kuvaukset yhteydenotoistani ja kirjeen sisältö ovat parhaat todisteet siitä. Minulla ei myöskään ole mitään syytä olettaa, että kirjaani olisi missään vaiheessa todella luettu. Ehkä se piti lukea, mutta sitten aika ei antanut myöten tai sitten julkaistavat käsikirjoitukset oli siinä vaiheessa jo valittu. Monen vuoden kirjoitustyön jälkeen Tammen kirje tuntui henkilökohtaiselta pilkanteolta, johtui sen sisältö huolimattomuudesta tai mistä tahansa.
Annalle: Tammen kirje oli kieltämättä kuin märkä rätti vasten kasvoja. Olin odottanut vastausta melkein vuoden ja nähnyt käsikirjoitukseni eteen niin paljon vaivaa… Totta kai olin pettynyt. En tiedä olisinko edes itse antanut itselleni kustannussopimusta tässä vaiheessa (vaikka pitkälle olin käsikirjoitusta jo työstänytkin...), mutta olin odottanut kannustavampaa vastausta näin pitkän ajan jälkeen.
Aion varmasti jatkaa käsikirjoitukseni työstämistä ja parantaa sitä niiltä osin kuin pystyn. Kustantamojen suhteen alan olla samoilla linjoilla kuin sinäkin. Kun saan käsikirjoituksestani uuden version valmiiksi, lähetän sen pienkustantamoihin. (Otavaa, Gummerusta ja Teosta vielä harkitsen). Tammen olen nyt kuitenkin pyyhkinyt kustantamo-ohjelmastani lopullisesti. Se olkoon minun vastaukseni heille. Minun ylitseni ei kävellä. ;) Kiitos vielä kannustavasta kommentista! :)
Markelle: Kustantamo voivat vaieta kaikesta toiminnastaan, mutta meidän kirjoittajien ei tarvitse. Tässä maailmassa on opittava pitämään puolensa ja toimittava, jos kokee, että on tullut väärin kohdelluksi. Toivon todella, että tämä kirjoitus luetaan Tammella. jottei kenenkään toisen kirjoittajan tarvitse enää kokea samaa kuin minun. Kirjoittaminen on henkisesti haastava harrastus muutenkin.
Paljon onnea sinulle ja käsikirjoituksellesi ja kärsivällisyyttä odotteluun! Myös minun pitäisi päivitellä seuraamieni blogien listaa tässä lähiaikoina. Uusia kirjoittajablogeja on tullut paljon viime vuoden aikana. Sinäkin olet uusi tuttavuus minulle!
Lilylle: Tammen kannattasi muuttaa sivuillaan pari kohtaa. Ensinnäkin vastausta ei kannattaisi luvata saapuvaksi noin 6 kk sisällä, jos siihen ei pystytä. Toiseksi heidän ei kannattaisi luvata, että käsikirjoitukset käsitellään saapumisjärjestyksessä, jos käytännöstä kuitenkin lipsutaan. Mutta hyvä kuulla, että Tammi kohtelee kirjailijoitaan arvostuksella ja homma toimii siinä vaiheessa, kun kustannussopimus on tehty. En missään vaiheessa ole epäillyt Tammen kustannustoimittajien ammattitaitoa varsinaisessa toimitustyössä. Eivätköhän he tee kirjoja siinä missä muidenkin kustantamojen kustannustoimittajat.
Ahmulle: Keskustelua on nyt käyty kahdesta eri aiheesta joten on varmaan hyvä, että tarkensit kantaasi kustannustoimittajista. Minulle positiivinen ja luottavainen asenteesi on kyllä ollut alusta asti selvä ja ymmärsin kyllä mitä tarkoitit kirjoittaessa kustannusalan mahdollisista muutoksista. Minusta ehdotuksesi olivat LOISTAVIA! Jos perustaisin oman kustantamon, konsultoisin sinua! ;)
Kustannustalot elävät meidän kirjoittajien tuotoksilla, joten kaikenlainen aliarvostus, vastauksen pompottaminen ihmiseltä toiselle ja vastuusta lipeäminen ovat todella valitettavia asioita, enkä lainkaan ihmettele Satakielen tarinan herättämää suuttumusta.
En osaa kommentoida siitä, mikä on yleistä missäkin kustantamossa. Tiedän tapahtuneen vain omalta osaltani ja käsikirjoitukseni on vain yksi kirjoitus satojen muiden joukossa. Se, että sain vastauksen poikkeuksellisen nopeasti johtui siitä, että toinen kustantamo oli jo viemässä minua. Tästä johtuen myös Tammi joutui reagoimaan asiaan heti vaikka aluksi heiltäkin luvattiin sitä normaalia usean kuukauden käsittelyaikaa.
Kyseessä on siis poikkeus, eikä näin nopea toiminta ole arkipäivää käsittääkseni missään isommassa kustantamossa. Älkää siis vetäkö tästä yhdestä tapauksesta johtopäätöksiä siitä, että nettisivuilla olevat lupaukset eivät pitäisi paikkansa tai että käsiksiä luettaisiin ihan satunnaisessa järjestyksessä. Yksi poikkeus ei vielä tee tapauksesta sääntöä. Tämä koskee niin minun saamaani kohtelua kuin - toivottavasti - Satakielenkin.
Kiitos, Satakieli! Rupesin jo miettimään, että mitäköhän ihmettä olen suustani (eli kynästäni) päästänyt, kun tuntui, että kaikki käsittivät asian ihan pieleen. Hyvä jos ainakin johonkin suuntaan sanoma tuli perille.
Perustetaan oma kustantamo, sillähän tämä ongelma ratkeaa ;) <- huom, tuo oli sarkasmia.
Tulinpas vielä kurkkaamaan, mitä tästä mielenkiintoisesta aiheesta on kirjoitettu :)
Hyvä kuulla, Satakieli, ettet ole haudannut käsikirjoitustasi hylkäyksistä huolimatta. Tosiasiahan on, että suurin osa julkaisseistakin kirjailijoista on joutunut lähettämään käsikirjoituksensa monta kertaa moneen paikkaan. Olin kerran yhden kirjailijan vetämässä kirjoituspajassa, ja kirjailija kertoi lähettäneensä käsikirjoituksen kolme kertaa samaan kustantamoon. Hän ei ollut saanut kahdella ensimmäisellä kerralla minkäänlaista kommenttia, vasta kolmannella.
Minäkään en millään usko, että käsikirjoitukseesi on tutustuttu. Ei kukaan voi lukea aikuistenkirjaa ja luulla sitä lastenkirjaksi, ainakaan jos on töissä kustantamossa. Ihmettelenpä vain, miksi kukaan silloin lähtee arvailemaan genreä. Eikö olisi ollut helpompaa kirjoittaa, että kiitos käsikirjoituksesta tms. Ehkä kustannustoimittajalla on mennyt käsikirjoitukset sekaisin ja olet saanut jollekin toiselle oikeasti tarkoitetun kirjeen :)
Kirjoitit, että kustannustoimittajien antamiin palautteisiin kannata suhtautua täysin kritiikittömästi, sillä käsikirjoitusta voi aina kehittää monella tavalla eikä ainutta oikeaa vastausta ole olemassakaan. Olen samaa mieltä. Kun itse lähetin tekstiä sinne tänne, vain kaksi kustantamoa perusteli hylkäyksen jollakin muulla kuin sillä ei sovi ohjelmaamme. Ja perustelut olivat oikeastaan päinvastaiset :)
Satakieli, kiitän meidän kaikkien kaltoinkohdeltujen esikoiskirjoittajiksi havittelevien puolesta sinua aktiivisuudestasi ja rohkeudestasi pistää itsesi likoon. Kiitos myös, kun jaoit kokemuksesi kanssamme.
Itse olen lähettänyt kässärin kymmeneen paikkaan, neljältä tullut hylsy, kuudelta ei sanaakaan vastaukseksi. Aikaa kulunut, tuskin kuulen niiltä yhtään mitään.
Teksti läpikäynyt kaksi arvostelupalvelua ja muutoinkin hiottu viimeisen päälle. Silti ei muuta kuin hylsykirje ilman palautetta niiltä neljältä, muilta ei mitään. Kauhea gäppi kun arvostelut ollet kannustavia ja puuttuneet vain pieniin asioihin, myös esimerkiksi Oriveden opiston viikonloppukursseilla ohjaaja, joka ei kuulu turhan kehujiin (niitäkin on, ei liene korrektia mainita nimiä), sanoi että tekstini erottuu muiden joukosta. Mistä se gäppi, ettei kustantamot sitten edes noteeraa?
Kustantamoiden toimintaa on todella aika saada läpinäkyvämmäksi. Miten me muutkin voisimme sitä edistää, voimmeko mitenkään?
Minna Kristiinalle: En oikein tiedä mitä voin enää uskoa. Järjestyksessä käsittelykin tuntuu edelleen kovin kummalliselta, sillä Tammi on ainut kustantamo, joka väittää niin tekevänsä. Olisihan se tasapuolista, mutta luulen, että jokainen kustantamo pyrkii poimimaan parhaat päältä mahdollisimman nopeasti. Tällöin jonon ohi pääsevät ne, jotka tuntuvat kiinnostavammilta kuin ennemmin tulleet. Mutta kustantamojen toimintatavat jäänevät meille ainaisiksi arvoituksiksi. Me kirjoittajat voimme esittää niistä vain hataria arveluja. Ei niistä todellakaan voi vetää mitään varmoja johtopäätöksiä, mutta epäilyksen tunnetta se ei poista.
Ahmulle: Meistä tulisikin ihan loistava tiimi!!! ;)
B.N:lle: Mukavaa, että palasit lukemaan vilkasta kommenttikeskustelua! :) Tämän postauksen suosio on yllättänyt minut täysin! Parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että avoimen kirjeen kirjoittaminen helpotti hurjasti omaa oloani. Nyt voin jo jopa nauraa Tammen käsittämättömälle toiminnalle! Tulen takuulla säästämään heidän kirjeensä muistona kaikesta tästä. Tammen kustannustoimittajan varomaton arvaus ei olisi voinut mennä pahemmin metsään! :)
Elinalle: Kiitos itsellesi, että kommentoit! Uskon, että palautteiden niukkuus johtuu viime kädessä siitä, ettei palautteiden kirjoittaminen tuota kustantamoille suoranaisesti mitään. (paitsi tietenkin parempia käsikirjoituksia tulevaisuudessa, mikä olisi loppupeleissä sekä kirjoittajien, kustantamoiden että lukevan yleisön etu.) Mutta kustannuspomot haluavat mahdollisesti kustannustoimittajien keskittyvän työn tuottavampaan puoleen eli toimitustyöhön, josta saadaan sitten niitä tärkeitä myyntituloja. Rahan valta vaikuttaa nykyisin niin moneen asiaan, mahdollisesti jopa palautteiden vähäiseen määrään. Ymmärrän silti pettymyksesi ja toivon todella, että jokin tai jotkin niistä kustantamoista jotka eivät ole vielä vastanneet, vaivautuvat lähettämään sinulle takaisin enemmän kuin ne kaksi kurjaa lausetta. Parasta tietenkin olisi, jos saisit kustannussopimuksen. Kirjasi on kaikesta kirjoittamastasi päätellen todella ansiokas. Senhän todistaa jo luotettavalta ja kriittiseltä taholta saamasi palaute! :)
Kiitos Satakieli kun rohkeasti kritisoit kustannusyhtiö Tammen toimintaa. Tässä tapauksessa se on ollut täysin ala-arvoista.
Olen vieraillut useasti blogissasi ja tämä kirjoitus kirpaisi sen verran että oli ihan pakko rohkaistua kommentoimaan.
Puhelimitse saamasi ristiriitaiset vastaukset vielä menevät inhimillisen erehtyväisyyden piikkiin, mutta saamasi kirje on todella törkeä välinpitämättömyyden osoitus. Kustannuttoimittajien olisi syytä pitää mielessään, että romaanikäsikirjoituksien takana saattaa olla vuosien työ. Hyvä kuitenkin, ettet anna tämän lannistaa itseäsi. Loppujen lopuksi vastauksen rustaaja on tuskin edes vilkaissut käsikirjoitustasi.
Ymmärrän ja osittain jaan tunteesi, oma käsikirjoitukseni lähti kierrokselle syyskuun alussa. Tähän mennessä olen saanut kaksi hylkyä, ilmeisesti Tammen vastausta on turha odotella. Toinen hylkääjä kertoi suoraan, että heidän kustannusohjelmansa on täysi, eikä uusia käsikirjoituksia tällä hetkellä käsitellä. Hmm, ehkä tuonkin olisi voinut sanoa jo web-sivuilla, postimaksut paksuille romaanikässäreille kun eivät ole ihan ilmaisia.
Onnea jatkoon Satakieli ja pitkää pinnaa!
Todella reipasta ja rohkeata toimintaa, Satakieli! Yleensä me kirjoittajanalut menemme johonkin luolaan yksin itkemään hylsykirjeitämme ja uskomme että olemme toivottoman lahjattomia ja hylsy on ihan oikeutettu ja kustantamo on erehtymätön.
Joitakin radikaaleja muutoksia toivottavasti tulee kustantamojen käytäntöihin. Jos kerran ei ole resursseja tutustua tarjottuihin käsikirjoituksiin, miksi sitten niin ystävällisesti houkutellaan niitä lähettämään? Jotkut kustantamot ilmoittavat nettisivuillaan, että ottavat vastaan vain tilaamiaan käsikirjoituksia. Minusta se on paljon rehellisempää, nostan hattua niille.
Itse olen saanut lähes vuosi sitten lähettämiini käsiksiin kolme hylsyä ihan säällisessä ajassa. Niiden kahden perään en vaivaudu soittamaan, todennäköisesti ovat hukanneet mestariteokseni. Syksyllä lähetin hiotumman version kahdelle kustantajalle. Joka päivä ihmettelen kovasti, kun postin joukossa ei ole hylsykirjettä. Aika mahdottomalta tuntuu se sopparin saaminen. Mutta pitäähän ihmisellä olla harrastuksia...
Rinalle: Kokemukseni taitaa edustaa yhtä kirjoittajien pahimmista painajaisista, kun niin moni on innostunut kommentoimaan tätä. Kiitos sinullekin rohkeudesta ilmaista tukesi minulle! Avoimen kirjeen yksi tärkeimmistä tehtävistä on keskustelun herättäminen ja siinä voin lopultakin sanoa onnistuneeni! :)
Olisi todellakin mukavaa, jos kustantamot kertoisivat nettisivuillaan, jos ne eivät voi ottaa ohjelmaansa enää uusia käsikirjoituksia. Se, että asiasta kerrotaan vasta hylkäyskirjessä antaa toiminnasta väistämätttä kovin opportunistisen kuvan. Ihan kuin kusstantamoissa ajateltaisiin, että otetaan nyt kuitenkin niitä käsikirjoituksia vastaan, jos vaikka sattuisi posti tuomaan jonkin "tosi kiinnostavan". Aika jännä juttu..
Anonyymi (4):lle: HAA, kustantamot eivät todellakaan ole erehtymättömiä ja olen iloinen, jos tämä kirje auttaa murentamaan sitä kuvaa!! ;) Tuo käsikirjoitusten viipyminen näyttää olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus, mikä on todella harmillista meidän kirjoittajien kannalta. Hyviä hermoja sinulle kustantamokierrosta varten! :) Kirjoittaminen on hyvä harrastus, vaikka joskus tuntuu että se on yksi niistä masokistisimmista. (ainakin siinä vaiheessa, kun kramppi iskee tai kun kustantamot tulevat kuvaan mukaan... ;) )
Kustantamot ovat kuin muurahaispyydyksiä. Siis niitä vihreitä, pyöreitä muovikippoja, joiden sisällä on jotakin muurahaisia houkuttavaa sulotuoksua ja reunoilla rivissä pieniä muurahaisenmentäviä aukkoja. Yhdenkään muurahaisen en ole huomannut tulevan takaisin ulos sinne kerran mentyään. Olen kutsunut niitä pieniksi vihreiksi kaasukammioiksi, nyt niillä on uusi nimi: kustantamo.
Menisi juoruilun puolelle, jos kertoisin, mitä olen Tammesta kuullut tutuilta kirjailijoilta. Mutta tämä sinun kohtelusi ei yhtään ihmetytä sen pohjalta, mitä olen kuullut kustantamosta ja sen tavasta kohdella jo julkaisseita kirjailijoita.
Anonyymi (5) Erikoinen vertaus tuo muurahaispyydys!
Anonyymi (6) Et ole ensimmäinen, jolla on Tammen toiminnasta huonoa sanottavaa. Mutta jos asiaton kohtelu ei suuntaudu ainoastaan kirjoittajiin, saan kai onnitella itseäni siitä, että kyseinen kustantamo sivuutti käsikirjoitukseni. Kiitos kommentistasi! :)
Joo, olihan tuo muurahaispyydys aika erikoinen kommentti, mistä lie tuli mieleen.
Oletko muuten huomannut, että Suomi24;n Kirjailijanalut -palstalla käydään myös vilkasta keskustelua antamastasi aiheesta? Sinne ilmaantui kommentti, jonka loppulause kuuluu näin: "...Kustantajalla on rajaton määrä käsikirjoituksia hylättäväksi - kuin hyttysiä, joista osa kuolee nopeasti ja kivuttomasti, osa hitaasti ja kituen. Kiinnostaako hyttysen kipu meitä? Kiinnostaako kustantajaa kirjoittajan kipu?"
Eli samoilla linjoilla ollaan molemmissa leireissä - muurahaisia tai hyttysiä, mitä välii...
Juu, en usko, että menetät mitään, vaikka jättäisit Tammen tulevaisuudessa pois laskuista. Useampi kirjailijaystävä on tuntenut itsensä suorastaan kaltoin kohdelluksi ja ihan objektiivisesti ajateltuna, minä ulkopuolinen, olin näreissäni Tammen toiminnasta muutaman kirjailijan suhteen mm. kirjamessuilla ja markkinoinnin suhteen ylipäätään. Panostavat, minkä jaksavat esikoiskirjailijaan, jonka jälkeen kirjailija jää omilleen. Muutamaan nimekkääseen ja myyvään kirjailijaan toki panostetaan (vrt. Leena Lehtolainen), mutta ns. rivikirjailija ei todellakaan saa ansaitsemaansa kohtelua Tammella. Aikaisemmin täällä on kommentoitu Minna Kristiinan saamaa nopeaa palautetta ja kustannussopimusta Tammelta. En tunne Minna Kristiinaa enkä hänen k-toimittajaansa henkilökohtaisesti, mutta sen tiedän, että kun Tammi sattui juuri "menettämään" Kaari Utrion, oli kustantamolla kysyntää nimenomaan historiallisen romaanin kirjoittajalle, mikä selittänee ainakin osin kiinnostuksen välittömän syttymisen.
Tv. anonyymi nro 6
Se on muuten jännää miten vähän suomeen tuntuu mahtuvan historiallisten romaanien kirjoittajia tai tässä tapauksessa ehkä julkaisijoita.
Nimim. yksi, joka haluaisi palavasti lukea muutakin historiallista kuin Utriota ja näitä "vanhoja konkareita". Kai nyt joku muukin historiallisia romaaneja kirjoittaa. Ehkä on mennyt vaan minulta ohi... Hauska huomio vaan tuo yhden ko. genren kirjailijan korvaaminen toisella!
Anonyymi (5):lle: Huomasin Suomi24 sivustolla käydyn keskustelun joitakin päiviä sitten ja nyt kävin lukemassa keskustelun kokonaisuudessaan. (Blogini tilastot paljastavat, että blogiini on tultu sivuston kautta viime aikoina useasti) Olen iloinen ja positiivisesti yllättynyt, että avoin kirjeeni on herättänyt näin laajaa keskustelua!
Suomi 24:ssa esitetty hyttysvertaus oli kyllä aika karua luettavaa, mutta ehkä tyyppi halusi vain provosoida.. Mutta kukapa tietää. Netissä nimimerkin taakse kun voi kätkeytyä kuka tahansa, niin työhönsä kyllästynyt kustannustoimittaja kuin katkeroitunut kirjoittajakin.. No, onneksi tässä maassa on jäljellä vielä monia kustantamoja / "muurahaispyydyksiä", joilta voi toivoa parempaa kohtelua. Pyydyksissä on tosin se paha puoli, että useimmiten ne paljastuvat ansoiksi vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä paeta. Kiitos jatkokommentista! :)
Anonyymi (6):lle: Jotakin tuollaista aavistelin jo nimimerkin "Iloksi muuttuu" kommentin luettuani. Ikävää! Mielestäni kustantamojen pitäisi nimenomaan tukea uransa alussa olevia kirjailijoita ja panostaa ensisijaisesti heidän kirjojensa markkinointiin, mutta harvoinpa niin tapahtuu. Tilanne on hankala paitsi lukevan yleisön myös esikoiskirjailijoiden itsensä kannalta. Kun esikoiskirjoja ei markkinoida, lukijat eivät löydä niitä. Samanaikaisesti yhä useampi esikoiskirja jää tekijänsä viimeiseksi. Ilmiö on surullinen ja aivan äärimmäisen valitettava.
Anonyymi (7):lle: Minäkin lukisin mielelläni enemmän hyviä historiallisia romaaneja, mutta nykyisin joudun turvautumaan lähinnä käännöskirjallisuuteen. Suomalaisten kirjailijoiden teoksia olisi tietenkin mukavampi lukea, jos niitä olisi enemmän tarjolla.
Olisi kyllä ollut fiksua Tammelta antaa jokin vastaus tähän keskusteluun. Olen melkoisen varma, että siellä on kyllä tämä nähty. Mutta se, ettei mitään kommenttia sieltä suunnalta tule, kertoo omaa kieltään.
Ehkä ajattelevat ettei sillä ole väliä. Kyllä joku kuitenkin kässärinsä Tammelle laittaa, vaikka tämän seurauksena myös boikottia ilmenisi...
Siis Tammen vastaus saatiin: Tammen kirjailija kävi kertomassa, että homma pelaa kuin unelma. Siis tosiaan, kustannussopimus viikossa, voisiko olla mitään hauskempaa. Tammessa kokevat siis itse, ettei heidän toiminnassaan ole mitään pielessä, eikä heillä ole siis mitään tarvetta pyytää anteeksi tai uudistua, eikä edes kehittää toimintaansa. Tällöinhän tuo kirjailijan vastaus on aivan riittävä.
Mielenkiintoista keskustelua myös tuolla:
http://kirstiellila.blogspot.com/2012/01/marja-leena-kirjailijaelaman.html#comment-form
Kyllä tämä tästä: Tammi ei vastannut, mikä ei toisaalta yhtään ihmetytä minua. Tuskin he sitä paitsi olisivat edes keksineet mitään fiksua puolustuksekseen. Moka mikä moka eikä se siitä muuksi muutu. ;) Ja heidän puoleltaanhan tämä asia oli loppuun käsitelty jo siinä vaiheessa, kun he lähettivät minulle hylkäyskirjeensä. Tämä oli minun vastaukseni. Eläköön sananvapaus!! :)
Anonyymi (8):lle: Tuskinpa tämä kirje Tammen asemaa paljoa horjuttaa. Kyllä kirjailijoiksi haluavia Suomessa riittää eivätkä kaikki ole niin tarkkoja siitä, mikä talo kirjan lopulta julkaisee. Mutta minun boikottini pitää, siitä voitte olla varmoja. ;)
Lilylle: Niinpä. Jokainen vetäköön tästä kaikesta omat johtopäätöksensä. :)
Anonyymi (9):lle Kiitos vinkistä. Täytyypä käydä lukemassa. :)
Hyvä Satakieli
Saimme Tammessa tiedon avoimesta kirjeestäsi vasta nyt – ja onneksi vihdoin saimme. Pahoittelen sekä pettymystäsi että Tammelta saamaasi epämääräistä kohtelua.
Voin vain arvailla, mutta ehkä kotimainen kaunokirjallisuus on todennut tekstisi pikemminkin nuorille lukijoille suunnatuksi ja siirtänyt sen edelleen lasten ja nuorten osastolle. Siirtoa ei ole muistettu merkitä tiedostoihimme, ja siksi käsikirjoitus ei soittaessasi löytynyt. Virhe on luultavasti minun. Myös käsittelyaika venyi – törkeän pitkäksi, olen kanssasi täysin samaa mieltä. Erityisen pahoillani olen siitä, ettet tänne soittamallakaan saanut järkevää vastausta käsikirjoituksesi silloisesta tilanteesta.
Kirjeesi on poikinut paljon palautetta blogissasi, joten koetan vastata lyhyesti kysymyksiin käytännöistämme. Tammi etsii jatkuvasti uusia kirjoittajia, ja suhtaudumme vakavasti jokaiseen meille tarjottuun tekstiin, sen genrestä riippumatta. Kotimaisen kaunokirjallisuuden osastolla työskentelee kaksi kustannustoimittajaa ja kustannuspäällikkö, ja meille tarjotaan lähes tuhat käsikirjoitusta vuosittain. Vastaamme kaikille, mutta ikävä kyllä voimme antaa kirjoittajille tarkempaa palautetta vain poikkeustapauksissa. Jos käsikirjoitus kuitenkin herättää kiinnostuksemme, lähetämme kirjoittajalle ehdotuksia sen hiomiseksi, vaikkei varsinaista kustannuspäätöstä vielä synnykään.
Vaikka vain muutama prosentti kustantamoille tarjotuista käsikirjoituksista löytää tiensä kansien väliin, se ei tarkoita sitä, että kielteisen päätöksen saaneet olisivat huonoa tekstiä. Jokainen lukija on vain ihminen, ja jos jokin kustantaja vastaa kielteisesti, ei kannata masentua vaan koettaa rohkeasti seuraavaa. Maailmankirjallisuus on täynnä esimerkkejä klassikoista, jotka saivat lukuisia hylkäyksiä, kunnes joku viimein tajusi niiden arvon.
Anne Ilves, kustannustoimittaja, kotimainen kaunokirjallisuus, Kustannusosakeyhtiö Tammi
Lähetä kommentti